Afrikka ja EPA-sopimukset

Seppo Sipilä, Dar es Salaam
Viime vuoden lopulla EU ja Afrikkaa, Karibiaa ja Tyynenmeren saarivaltioita edustava ACP-ryhmä rutisti kokoon väliaikaiset I-EPA-yhteistyösopimukset, paitsi ”C” ja ”P”, jotka solmivat valmiit sopimukset. Afrikka leimasi loppuvuoden kiireen EU:n kiristykseksi, mutta oli ollut monta vuotta tiedossa, että WTO ei halunnut enää jatkaa preferenssejä, koska ne ovat epäreiluja mm. muille kehitysmaille.

Länsi-Afrikassa ei monikaan valtio allekirjoittanut sopimuksia (poislukien mm. Ghana, Norsunluurannikko ja Kamerun); tullit ponnahtivat ylös tai jatkettiin entisillä preferensseillä. EU menetti pisteitä, kun teki surutta sopimuksia yksittäisten valtioitten kanssa, vaikka EPA- yhteistyön sielu on alueellisen integraation kehittäminen. Kuvitelkaapa toisinpäin: tokkopa Suomi olisi mennyt tekemään oman sopimuksen Itä-Afrikan Yhteisön (EAC) kanssa!

EAC, siis meille kohtalaisen läheiset Kenia, Tansania, Uganda sekä myös Ruanda ja Burundi solmivat suhteellisen ehyen I-EPAn, kunhan Tansania oli ohjattu vajaasta SADC-ryhmästä omiensa neuvotteluhuoneeseen. Pisteet EAC:lle, poikkeuslistakin on älykäs! Tärkein sopimuskohta - tuontitavaroitten markkinoillepääsy - ei rassaa paikallisia yrityksiä pariinkymmeneen vuoteen, kunnes koittaa aika että mm. TSh-merkkisistä seteleistä ei Tansania saa enää periä tulleja.

Jotkut näyttävät luovuttaneen, toiset olivat huonoja neuvottelijoita: Norsunluurannikon kaupat täyttyvät Pariisin herkuilla (60 % EU-tuonnista vapautuu) viidessä vuodessa, Ghanan (70 % EU- tuonnista) kymmenessä. Myös Mosambik SADCin jäsenenä tarvitsee kai lisää marketteja, kun maan tuonti on jo melko vapaata ja miltei loput vapautetaan kymmenessä vuodessa. (Tansanian rannikolle syntynee ’viides käytävä’ eurotavaralle, onhan Mosambikin raja siltoineen vain päivämatkan päässä; Darin satamasta tavarat tullataan 2 – 3 viikossa.) Tullien alennuksissa tulee hankaluuksia myös eteläisen Afrikan tulliunionin SACU:n alueella, koska sen ja Etelä-Afrikan oman vapaakauppasopimuksen (TDCA) poikkeuslistat ja aikataulut ovat ihan eriparia.

Afrikka halusi EPAn kehitysohjelmiin rahamääräiset sitoutumiset, Eurooppa taas halusi yksilöidyt sitoutumiset uudistuksiin sekä merkittäviä kalastusoikeuksia Itä-Afrikassa. EAC:n ’rendezvous’ (’tätä ei olla sovittu’)-lista on pitkä. Tavoitteena on ratkaisut ensi vuoden aikana.

Aid forTrade (A4T) on EPAnkin termi: parempaa kauppapolitiikkaa ja regulaatiota sekä yrityspalveluja mutta myös panoksia infrastruktuurin ja tuotantokapasiteetin kehitykseen. Vaikka Afrikka haluaa rahapanokset itse EPA-paketteihin, sellaisia varoja ei ole korvamerkitty. On kerrottu ’pari miljardia vuodessa’, ’€ 300 – 400n vuosilisäykset’, ’puolet A4T-lisävaroista ACPlle, mukaan laskien EU-maiden bi-budjetit’. Kahdenväliseen jakoon menneekin isoja potteja, infran kehittämiseen ja yhteisyrityksiin.

Tansania aikoo olla ”keskituloinen, vientivetoinen maa 2025”. Globalisaatio ja se että muut ehkä hyötyvät integraatiosta enemmän, pelottaa monia. Arvostettu tansanialainen EPA-neuvottelija heijasteli: ”Afrikan vapaakauppa on hyvä asia, muttei paluu [aika valmiiseen 20 maan] COMESAan, [josta Tansania erosi 1990 ja jonka jäsenvaltioista melkein jokainen on joko naapuri tai meriyhteydessä]. EPA, Kiina ja Intia saavat mennä ******tiin.”

Afrikan ministerit ovat taas kerran tehneet periaatepäätöstä siitä että koko integraatio pantaisiinkin uusiksi. Olisi vain yksi Afrikan Unioni (AU)-vetoinen vapaakauppa-alue - tai korkeintaan kaksi, Itä- ja Länsi-Afrikka. Työkenttää siinä riittää.

Kirjoittaja toimii kauppa- ja kehityskysymysten neuvonantajana Tansanian kauppaministeriössä.