Hiki tippui Balilla

Reilun kilometrin aamukävelyn jälkeen hotellilta kongressipaikalle paita on litimärkä hiestä. Repussa on tietokone, paperit ja vesipullo. Huomasin jo hyvissä ajoin, että paita, jonka väri tummuu märkänä, ei ole oikea valinta konferenssiin. Kävelen työmatkan t-paidassa, jonka vaihdan kuivaan paitaan vasta konferenssissa. Onpahan kävelymatkalla edes hetki päivässä aurinkoa, hiekkarantaa ja palmuja.

EU-kokoukset ovat muoviteltoissa, jotka on pystytetty konferenssikeskuksen viereen parkkipaikalle. Vaikka teltat ovat valkoisia ja niihin yritetty järjestää ilmastointia, niissä on keskipäivän paahteessa tunkkaisen kuumaa. Marraskuun räntäsateesta tänne tulleet suomalaiset yrittävät käyttää kaikki mahdollisuudet nauttiakseen edes hieman paratiisisaaresta. Tauolla otamme paperit mukaan ja hakeudumme kongressikeskuksen rantabaariin juomaan jäävettä ja puuromaisen paksua mangotuoremehua. Joku jopa käärii lahkeet ja kastaa varpaan veteen. Baarin katoksenkin alla on yli 30 lämpöastetta. Monet eurooppalaiset kolleegamme yrittävät hakeutua ilmastoituihin sisätiloihin lukemaan papereitaan.

Balin kuuman kostea ilmasto on kehittänyt konferenssin näytteillepanijoiden jaettavaksi suosittuja mainostuotteita - viilennysviuhkoja, joissa on viesti: "Me kaikki kärsimme seurauksista" (Punainen Risti), Minulla on kuumempi kuin pitäisi (WWF), Olen kiotofani (I am Kyoto Fan, Japani).

Oman työryhmämme vääntövoima hiipui. Emme päässeet yhteisymmärrykseen siitä kuinka kehitysmaiden kansallisia tiedonantoja tulisi tarkastella. Teollisuusmaiden huolena on se, että sopimustekstejä sorvattaessa toistakymmentä vuotta sitten ei ajateltu, että muutamien kehitysmaiden kasvihuonekaasupäästöt ovat huikeassa kasvussa ja määrätkin ovat huomattavia. Silti näiden megakehitysmaiden raportointi tapahtuu samalta pohjalta kuin köyhimpien kehitysmaiden. Kasvavat kehitysmaat haluavat vaurastua eivätkä halua, että niille tulisi lisärasitteita edes raportoinnissa. Kaksi täysin vastakkaista näkökulmaa ei löytänyt yhteistä säveltä.

Meidän oli kuitenkin väännettävä lyhyt päätöslauselma, josta saatoimme olla yksimielisiä, jotta voisimme jatkaa seuraavassa kokouksessa. Kun tämän päivä- ja yökausia vieneen päätyöni osalta puheenjohtaja kopautti viimeisen nuijanlyönnin, kello oli kymmentä yli kolme aamuyöllä. Raportoin tuloksen tekstiviestillä delegaation johtajalle. Pienen etsiskelyn jälkeen löysin taksin öiseltä kadulta ja painuin viimein pehkuihin.

Seuraavana päivänä en ajatellutkaan vääntäytyväni aamuseitsemältä Suomen aamukokoukseen. Olisi kuitenkin pitänyt - iltamyöhällä paikalle saapunut ympäristöministeri toivoi tilannearviota neuvottelutilanteesta kehitysmaiden osalta. No kyllähän paikalla olleet kollegat hoitivat homman, mutta oli se kuitenkin minun vastuualueeni.

Luulimme päässeemme työryhmässämme sopimukseen siitä, ettemme päässeet yhteisymmärrykseen. Ajattelimme neuvottelutyömme päättyneen ja aikaa jäisi muihin tehtäviin. Erityisesti kehitysmaiden ministerit kritisoivat epäsopuamme. Niinpä aamulla saimme kuulla, että neuvotteluratkaisumme on avattu. Neuvottelijatkin ja puheenjohtaja käskettiin vaihtamaan. Tämä tarkoitti sitä, että Portugalin nimikilven takana istui nyt ihan oikea portugalilainen seniorineuvottelija. Meitä ei kuitenkaan vapautettu vaan istuimme hänen takanaan tukiryhmänä, jota hän aina välillä konsultoi neuvottelutaktiikasta. Varttia vaille kymmenen illalla totesimme, että ei tästä näinkään yksimielisyyttä synny ja keskustelu jatkuu seuraavassa kokouksessa.

Matti Nummelin, Bali

Ministerit talutusnuorassa

Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen piti puheen konferenssin korkean tason osuudessa. Hän ehti pitää puheensa hyvissä ajoin jo varttia yli kuusi illalla. Tupa oli vielä täynnä väkeä. Hieman säälittää niitä ministereitä, joiden puheenvuoro on vasta lähempänä puolta yötä. Silloin paikalla on oman delegaation lisäksi vain muutama vahingossa saliin unohtunut nuokkuva delegaatti, joiden korvasta toiseen on jo mennyt puolentoistasataa ministeripuhetta.

Suomen nuori ministeri selvisi tehtävästään mallikkaasti. Hän korosti muun muassa metsien merkitystä ilmaston muutoksen vastaisessa taistelussa ja niiden tärkeyttä köyhille ihmisille. Lopuksi hän ilmoitti haluavansa tehdä historiaa täällä Balilla ja toivoi muidenkin haluavan niin. Tultuaan takaisin Suomen kyltin taakse hän huokasi: "Tulipahan sekin tehdyksi" - hyvin sanottu. Kaikella kunnioituksella maamme eduskuntaa kohtaan. On se vähän eri juttu pitää puhetta täällä lähes tuhannelle kuulijalle, joista reilu kolmannes on alan eritysasiantuntijoita, kolmannes ministerejä ja loput koko maailman tiedotusvälineiden edustajia mukaan lukien New York Times, Le Monde, El Pais, Pravda ja Jakarta Post ja suora TV-kuva menee kaikkialle maailmaan.

Muu osa viimeistä varsinaista työpäivääni meni "bilateraaleissa" ja niiden valmistelussa. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomen ministeri tapaa kahden kesken jonkun maan ministerikollegansa. Tähän tilaisuuteen ministerille pitää tehdä "spiikkarit". Yhden sivun paperissa on keskeiset asiat tapaamisen kannalta ja muutama mahdollinen keskustelun avauslause eri aiheista neuvottelukielellä. Tämä paperi on sitten ministerillä edessään pöydällä neuvottelujen tukena.

Joskus vähän säälittävät ministerit, joita viedään täällä kuin pässiä narusta. Pitää kuunnella kollegoita suuressa salissa ja sitten aina välillä avustaja komentaa kahdenväliseen ministerineuvotteluun salin ulkopuolelle. Vielä pitää istua EU-koordinaatiossa, hioa EU:n lähestymistapoja ja ehtiä jossain kohdassa miettimään minne täällä ollaan menossa. Bilateraaleihinkin pitää valmistua, jos ehtisi edes kertaalleen lukea spiikkarit läpi ennen tapaamista. Korkeantason osuudessa ei olla paitahihasillaan, siellä on vanha pukeutumiskoodi: tumma puku ja solmio. Melkein näyttää siltä, että hikisen ministerin pitää pyytää avustajalta lupa, että voisi käydä vessassa.

Minä olin mukana Sambian ympäristöministerin ja Andien yhteisön pääsihteerin bilateraalissa. Sambiassa Suomi on johtava avunantaja ympäristöalan kehitysyhteistyössä. Lisäksi Suomen ympäristöministeriö on käynnistämässä kumppanuushanketta sambialaisen sisarministeriönsä kanssa. Ensimmäisistä korkean tason vierailuista pitää sopia. Andien yhteisön kanssa Suomen kehitysyhteistyön tuella on juuri käynnistymässä neljää andimaata käsittävä ympäristöhanke. Pääsihteeri muun muassa kertoi, että hänen työhuoneensa kirjahyllyssä on Kalevala.

Al Gorekin kävi täällä. Tylyt YK-poliisit eivät päästäneet minua saliin sisään - tuvassa oli kuulemma jo liikaa väkeä. Muutama suomalainenkin oli päässyt ahtautumaan saliin. Gore on hyvä puhuja, kuulemma ilmassa melkein leijui uskonnollisen herätyskokouksen ilmapiiri. Entinen varapresidentti kritisoi rajusti omaa maataan ja lopetti puheensa toteamalla, että onneksi poliittinen tahto on uudistuva luonnonvara.

Matti Nummelin, Bali

Suomella näkyvä rooli Balin neuvotteluissa

Kokouksen viimeisinä hetkinä Ilmastosopimuksen pääsihteeri Yvo de Boer piti kiitospuheen Suomen Outi Berghällille. Ympäristöministeriön neuvotteleva virkamies kuului kokoukseen puheenjohtajistoon ja heilutti nuijaa myös ministerikokouksessa. Outi oli myös vetänyt teollisuusmaiden päästövähennyksiä käsittelevää "ad hoc"-työryhmää. Tämän työryhmän työllä oli keskeinen merkitys Balin tiekartan syntymiselle. Tämä oli pian eläkkeelle jäävän Outin viimein "COP" eli osapuolipuolikokous. Sen vuoksi piti kieltäytyä kutsusta linnanjuhliinkin, joka oli tunnustus pitkäaikaisesta Suomen valtuuskunnan johtajan toimesta. Balilla paiskottiin itsenäisyyspäivänä toistakymmentuntista työpäivää. Varmaan Outin olo on haikea, mutta ehkäpä helpottunut. Ilmastosopimus on vienyt vuosikausia hänen viikonloppunsa ja lomasakin.

Balin tiekartan lisäksi Balilla syntyi kaksi kehitysmaiden kannalta tärkeää päätöstä. Kehitysmaiden sopeutumisrahasto käynnistyy ja teknologian siirrosta kehitysmaihin päästiin sopuun. Nämä molemmat päätökset edesauttoivat keskeisellä tavalla suotuisan neuvotteluilmapiirin saamisessa Balin tiekartan viimeisissä vaikeissa vaiheissa. Molempien työryhmien puheenjohtajana toimi Jukka Uosukainen, ympäristöministeriön kansainvälisten asioiden päällikkö. Jukka - tehokkaaseen tapaansa - miltei kirjaimellisesti tarttui kokouksen varapuheenjohtajan käteen estääkseen häntä nuijimasta liian varhain ratkaisematonta päätöstä, kun sopu jo häämötti aivan nurkan takana.

Matti Nummelin

Ministerit puhuvat, virkamiehet kuuntelevat ja hikoilevat

Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen puhuu kestävän metsätalouden merkityksestä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä.
















Ministerit puhuvat, virkamiehet kuuntelevat ja hikoilevat. Vasemmalla ulkoministeriön globaalien ympäristöasioiden yksikönpäällikkö Tiina Jortikka-Laitinen ja kolmas vasemmalta globaaliosaston osastopäällikkö Anneli Vuorinen.
















Neuvotteleva virkamies Outi Berghäll ympäristöministeriöstä johtaa puhetta ministerikokouksessa.















Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen, delegaation johtaja Sirkka Haunia ja ilmastosuurlähettiläs Markku Niinioja istuntosalissa.

Kuvat: Matti Nummelin

Ilmastokokous: Palmut ja hiekkaranta lähellä - mutta kuitenkin niin kaukana

Ulkoministeriön ympäristöneuvonantaja Matti Nummelin osallistuu Balin ilmastokokoukseen ja kertoo blogitekstissään neuvottelijoiden puurtamisesta erilaisissa ryhmissä:

Suomen delegaation pääosa saapui Balille lauantaina. Kokous pidetään Balin Nusa Duassa, joka on monen unelmamatkalaisen toivelomakohde. Rannasta ja palmuista nauttimiseen ei juuri jäänyt aikaa; jo sunnuntaiaamuna alkoi tiivis työ EU kantoja hiottaessa kymmeniin erilaisiin konferenssin päätösasiakohtiin. Kutakin asiakohtaa varten EU:lla on oma pienryhmänsä, joka neuvottelee muiden maaryhmien edustajien kanssa. Itse asiassa vain pieni osa kokouksen työstä tapahtuu yleiskokouksessa suuressa salissa, paikassa josta tiedotusvälineiden kuvat otetaan. Suureen saliin yleensä tuodaan nuijittavaksi pienryhmissä valmiiksi muokatut päätökset.

Oma työni liittyy kehitysmaihin. Monessa pienryhmässä - kuten minunkin ryhmässäni - jo ensimmäisen sunnuntain työpäivä venyi kymmentuntiseksi. Oli pikkujännittävää kulkea kilometrin matka takaisin konferenssikeskuksesta hotellille pimeässä tropiikin yössä. Maanantaina aloitettiin normaali viikkotyö Suomen delegaation kokouksella, jossa käytiin läpi alkavan päivän ajankohtaiset asiat. Sitten siirryttiin konferenssin avajaisiin ja käärittiin hihat.

Oma kokoukseni alkoi "tavanomaisella" asiakohtariidalla. Keskustelimme monta tuntikausia siitä mistä meidän oikein pitäisi keskustella. Toimin EU:n asiavastaavana kehitysmaiden kansallisia tiedonantoja käsiteltäessä. Tämä merkitsee sitä, että tämän asiakohdan EU:n pääneuvottelija ja minä valmistelemme kaikki EU-kannat ja saamme EU:n delegaatioiden johtajien kokoukselta "neuvottelumandaatin" joka ohjaa työtämme varsinaisissa neuvotteluissa.

Normaali työpäivä alkaa varttia yli seitsemän aamulla, kun asiat käydään läpi suomalaisten kanssa; sitten siirrytään EU-koordinaatioon ja kello 10 aloitetaan työ varsinaisessa neuvotteluryhmässä. Istun Portugalin nimikilven takana neuvotteluryhmässäni, koska olen EU:n puheenjohtajamaan nimittämä asiavastaava. Ilmastosopimusneuvotteluissa EU puhuu "yhdellä suulla", joka kuuluu puheenjohtajamaalle. Viralliset puheenvuorot aloitetaan aina sanomalla: "Portugali EU:n puolesta haluaa sanoa..."

Lounastauolla yritetään keskustella käytävillä epävirallisesti muiden maiden edustajien kanssa. Tällä aikaa asiakohdan puheenjohtajat ovat valmistelemassa uutta esitystä päätöslauselmatekstiksi aamupäivän neuvottelujen pohjalta. Kun uusi teksti on saatu käteen se käydään läpi sana sanalta EU-ryhmässä ja mietitään, kannanottoja. Yhteistä näkemystä joudutaan hakemaan usein isommaltakin joukolta ja kännykät piippailevat taskuissa kun puheenjohtajamaa kutsuu kokoon pienryhmiä. Vaikka virallinen neuvotteluaika päättyy kuudelta illalla en ole vielä kertaakaan päässyt takaisin omaan hotelliini ennen iltakymmentä. Tiukoissa väännöissä saattavat neuvottelut venyä aamun pikkutunneille. Se tästä rantalomailusta - olen pari kertaa sentään kastellut lahkeeni, kun olen tauolla kahlannut meriveteen viilentämään hikisiä jalkojani.

Balin pommi-isku antoi saarelle huonon maineen muutama vuosi sitten. Nyt turvallisuudestamme pidetään hyvää huolta. Kokousalueelle pääsee vain kuvallinen kortti kaulassa, joka tarkastetaan erikseen joka kerran. Lisäksi joka ovella on lentokentän turvatarkastus. Aseistettuja poliiseja on kaikkialla ja mereltä päin rauhaamme vartioivat rannikkovartioston alukset ja kommandojoukot kumiveneineen.

Lauantai oli ilmastokonferenssissa täysi työpäivä, sekin venähti iltakymmeneen. Omassa työryhmässäni ovat USA:n ja kehitysmaiden näkemykset kovin kaukana toisistaan. Yhteinen näkemys siitä kuinka kehitysmaiden kansallisia ilmastoraportteja tulisi käsitellä vaatii vielä runsaasti työtä. Puheenjohtajan antaman ohjeen mukaan meidän piti saada työryhmästämme valmis päätöslauselmaehdotus lauantaina, mutta tätä kirjoittaessani tiistai aamuna asia on vielä aivan levällään. Saattaa tietää töitä ensi yöksi. Nyt istumme suuressa EU-koordinaatiossa ja odotamme uusia ohjeita ja neuvoja delegaatioiden johtajilta kun neuvotteluryhmämme kokoontuu kymmeneltä.

Sunnuntaina oli hieman vapaa-aikaa. Aamulla ei tarvinnut herätä kellon piippaukseen ja pääsi aamu-uinnille ennen aamiaista. Oli jopa aikaa vuokrata vuokra-auto kuskeineen. Se maksoi vain 300.000 rupiaa. Indonesiassa on helppo olla miljonääri. Tavallinen lounas turistihotellissa maksaa helposti yli 100.000 rupiaa. Oli oikeastaan komeaa mennä ensimmäistä kertaa pankkiautomaatille ja nostaa miljoona - vähän alle 100 euroa. Palvelu kaupoissa, ravintoloissa ja taksikuskeilla on nopeaa ja hymyilevän ystävällistä. Tällaista palvelua kun saisi muuallakin.

Pääsimme kollegan kanssa hieman kaupungin ulkopuolelle, näimme maanviljelijät työssään riisipelloilla. Pääsimme hindutemppeliin seuraamaan toimitusta, jolla rukoiltiin kylän rannalle onnea. Ehkäpä he toivoivat suurempia kalansaaliita tai enemmän rantaturisteja.

Kello viideksi piti ehtiä takaisin. Ulkomaankauppa- ja ministeri Väyrynen oli saapunut osallistumaan konferenssin kauppaministerien kokoukseen. Hän halusi kuulla miten kokous oli muilta osilta edistynyt. Väyrynen kuunteli, teki meille virkamiehille muutamia täsmentäviä kysymyksiä konferenssin edistymiseltä. Sitten hän kertoi korostaneensa kauppaministerikollegiolleen kestävän kehityksen periaatteiden tärkeyttä.

Ministeritapaamisen jälkeen piti vielä käydä läpi USA:n esitystä, josta työmme alkoi maanantaiaamuna. Emme päässeet omassa työryhmässäni yksimielisyyteen vielä maanantainakaan vaikka neuvottelimme taas iltakymmeneen. Tässä alkaa ja odotella, että pääsisi kotiin ja saisi nukkua kunnolla.

Suuren salin valokuvien lisäksi tiedotusvälineet näyttävät olevan kovin kiinnostuneita ottamaan kuvia siitä kuinka delegaatit pelaavat rantapalloa sunnuntaina. Näin he antavat kotimaassa kuvan siitä mitä täällä oikein tehdään.

Hyvänä uutisena maanantaina Balilla on se, että kehitysmaiden auttamiseen tarkoitetun sopeutumisrahaston hallinnosta päästiin yksimielisyyteen. Sen työryhmän puheenjohtajana toimi suomalainen Jukka Uosukainen.

Matti Nummelin, Bali