Hiki tippui Balilla

Reilun kilometrin aamukävelyn jälkeen hotellilta kongressipaikalle paita on litimärkä hiestä. Repussa on tietokone, paperit ja vesipullo. Huomasin jo hyvissä ajoin, että paita, jonka väri tummuu märkänä, ei ole oikea valinta konferenssiin. Kävelen työmatkan t-paidassa, jonka vaihdan kuivaan paitaan vasta konferenssissa. Onpahan kävelymatkalla edes hetki päivässä aurinkoa, hiekkarantaa ja palmuja.

EU-kokoukset ovat muoviteltoissa, jotka on pystytetty konferenssikeskuksen viereen parkkipaikalle. Vaikka teltat ovat valkoisia ja niihin yritetty järjestää ilmastointia, niissä on keskipäivän paahteessa tunkkaisen kuumaa. Marraskuun räntäsateesta tänne tulleet suomalaiset yrittävät käyttää kaikki mahdollisuudet nauttiakseen edes hieman paratiisisaaresta. Tauolla otamme paperit mukaan ja hakeudumme kongressikeskuksen rantabaariin juomaan jäävettä ja puuromaisen paksua mangotuoremehua. Joku jopa käärii lahkeet ja kastaa varpaan veteen. Baarin katoksenkin alla on yli 30 lämpöastetta. Monet eurooppalaiset kolleegamme yrittävät hakeutua ilmastoituihin sisätiloihin lukemaan papereitaan.

Balin kuuman kostea ilmasto on kehittänyt konferenssin näytteillepanijoiden jaettavaksi suosittuja mainostuotteita - viilennysviuhkoja, joissa on viesti: "Me kaikki kärsimme seurauksista" (Punainen Risti), Minulla on kuumempi kuin pitäisi (WWF), Olen kiotofani (I am Kyoto Fan, Japani).

Oman työryhmämme vääntövoima hiipui. Emme päässeet yhteisymmärrykseen siitä kuinka kehitysmaiden kansallisia tiedonantoja tulisi tarkastella. Teollisuusmaiden huolena on se, että sopimustekstejä sorvattaessa toistakymmentä vuotta sitten ei ajateltu, että muutamien kehitysmaiden kasvihuonekaasupäästöt ovat huikeassa kasvussa ja määrätkin ovat huomattavia. Silti näiden megakehitysmaiden raportointi tapahtuu samalta pohjalta kuin köyhimpien kehitysmaiden. Kasvavat kehitysmaat haluavat vaurastua eivätkä halua, että niille tulisi lisärasitteita edes raportoinnissa. Kaksi täysin vastakkaista näkökulmaa ei löytänyt yhteistä säveltä.

Meidän oli kuitenkin väännettävä lyhyt päätöslauselma, josta saatoimme olla yksimielisiä, jotta voisimme jatkaa seuraavassa kokouksessa. Kun tämän päivä- ja yökausia vieneen päätyöni osalta puheenjohtaja kopautti viimeisen nuijanlyönnin, kello oli kymmentä yli kolme aamuyöllä. Raportoin tuloksen tekstiviestillä delegaation johtajalle. Pienen etsiskelyn jälkeen löysin taksin öiseltä kadulta ja painuin viimein pehkuihin.

Seuraavana päivänä en ajatellutkaan vääntäytyväni aamuseitsemältä Suomen aamukokoukseen. Olisi kuitenkin pitänyt - iltamyöhällä paikalle saapunut ympäristöministeri toivoi tilannearviota neuvottelutilanteesta kehitysmaiden osalta. No kyllähän paikalla olleet kollegat hoitivat homman, mutta oli se kuitenkin minun vastuualueeni.

Luulimme päässeemme työryhmässämme sopimukseen siitä, ettemme päässeet yhteisymmärrykseen. Ajattelimme neuvottelutyömme päättyneen ja aikaa jäisi muihin tehtäviin. Erityisesti kehitysmaiden ministerit kritisoivat epäsopuamme. Niinpä aamulla saimme kuulla, että neuvotteluratkaisumme on avattu. Neuvottelijatkin ja puheenjohtaja käskettiin vaihtamaan. Tämä tarkoitti sitä, että Portugalin nimikilven takana istui nyt ihan oikea portugalilainen seniorineuvottelija. Meitä ei kuitenkaan vapautettu vaan istuimme hänen takanaan tukiryhmänä, jota hän aina välillä konsultoi neuvottelutaktiikasta. Varttia vaille kymmenen illalla totesimme, että ei tästä näinkään yksimielisyyttä synny ja keskustelu jatkuu seuraavassa kokouksessa.

Matti Nummelin, Bali

Ministerit talutusnuorassa

Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen piti puheen konferenssin korkean tason osuudessa. Hän ehti pitää puheensa hyvissä ajoin jo varttia yli kuusi illalla. Tupa oli vielä täynnä väkeä. Hieman säälittää niitä ministereitä, joiden puheenvuoro on vasta lähempänä puolta yötä. Silloin paikalla on oman delegaation lisäksi vain muutama vahingossa saliin unohtunut nuokkuva delegaatti, joiden korvasta toiseen on jo mennyt puolentoistasataa ministeripuhetta.

Suomen nuori ministeri selvisi tehtävästään mallikkaasti. Hän korosti muun muassa metsien merkitystä ilmaston muutoksen vastaisessa taistelussa ja niiden tärkeyttä köyhille ihmisille. Lopuksi hän ilmoitti haluavansa tehdä historiaa täällä Balilla ja toivoi muidenkin haluavan niin. Tultuaan takaisin Suomen kyltin taakse hän huokasi: "Tulipahan sekin tehdyksi" - hyvin sanottu. Kaikella kunnioituksella maamme eduskuntaa kohtaan. On se vähän eri juttu pitää puhetta täällä lähes tuhannelle kuulijalle, joista reilu kolmannes on alan eritysasiantuntijoita, kolmannes ministerejä ja loput koko maailman tiedotusvälineiden edustajia mukaan lukien New York Times, Le Monde, El Pais, Pravda ja Jakarta Post ja suora TV-kuva menee kaikkialle maailmaan.

Muu osa viimeistä varsinaista työpäivääni meni "bilateraaleissa" ja niiden valmistelussa. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomen ministeri tapaa kahden kesken jonkun maan ministerikollegansa. Tähän tilaisuuteen ministerille pitää tehdä "spiikkarit". Yhden sivun paperissa on keskeiset asiat tapaamisen kannalta ja muutama mahdollinen keskustelun avauslause eri aiheista neuvottelukielellä. Tämä paperi on sitten ministerillä edessään pöydällä neuvottelujen tukena.

Joskus vähän säälittävät ministerit, joita viedään täällä kuin pässiä narusta. Pitää kuunnella kollegoita suuressa salissa ja sitten aina välillä avustaja komentaa kahdenväliseen ministerineuvotteluun salin ulkopuolelle. Vielä pitää istua EU-koordinaatiossa, hioa EU:n lähestymistapoja ja ehtiä jossain kohdassa miettimään minne täällä ollaan menossa. Bilateraaleihinkin pitää valmistua, jos ehtisi edes kertaalleen lukea spiikkarit läpi ennen tapaamista. Korkeantason osuudessa ei olla paitahihasillaan, siellä on vanha pukeutumiskoodi: tumma puku ja solmio. Melkein näyttää siltä, että hikisen ministerin pitää pyytää avustajalta lupa, että voisi käydä vessassa.

Minä olin mukana Sambian ympäristöministerin ja Andien yhteisön pääsihteerin bilateraalissa. Sambiassa Suomi on johtava avunantaja ympäristöalan kehitysyhteistyössä. Lisäksi Suomen ympäristöministeriö on käynnistämässä kumppanuushanketta sambialaisen sisarministeriönsä kanssa. Ensimmäisistä korkean tason vierailuista pitää sopia. Andien yhteisön kanssa Suomen kehitysyhteistyön tuella on juuri käynnistymässä neljää andimaata käsittävä ympäristöhanke. Pääsihteeri muun muassa kertoi, että hänen työhuoneensa kirjahyllyssä on Kalevala.

Al Gorekin kävi täällä. Tylyt YK-poliisit eivät päästäneet minua saliin sisään - tuvassa oli kuulemma jo liikaa väkeä. Muutama suomalainenkin oli päässyt ahtautumaan saliin. Gore on hyvä puhuja, kuulemma ilmassa melkein leijui uskonnollisen herätyskokouksen ilmapiiri. Entinen varapresidentti kritisoi rajusti omaa maataan ja lopetti puheensa toteamalla, että onneksi poliittinen tahto on uudistuva luonnonvara.

Matti Nummelin, Bali

Suomella näkyvä rooli Balin neuvotteluissa

Kokouksen viimeisinä hetkinä Ilmastosopimuksen pääsihteeri Yvo de Boer piti kiitospuheen Suomen Outi Berghällille. Ympäristöministeriön neuvotteleva virkamies kuului kokoukseen puheenjohtajistoon ja heilutti nuijaa myös ministerikokouksessa. Outi oli myös vetänyt teollisuusmaiden päästövähennyksiä käsittelevää "ad hoc"-työryhmää. Tämän työryhmän työllä oli keskeinen merkitys Balin tiekartan syntymiselle. Tämä oli pian eläkkeelle jäävän Outin viimein "COP" eli osapuolipuolikokous. Sen vuoksi piti kieltäytyä kutsusta linnanjuhliinkin, joka oli tunnustus pitkäaikaisesta Suomen valtuuskunnan johtajan toimesta. Balilla paiskottiin itsenäisyyspäivänä toistakymmentuntista työpäivää. Varmaan Outin olo on haikea, mutta ehkäpä helpottunut. Ilmastosopimus on vienyt vuosikausia hänen viikonloppunsa ja lomasakin.

Balin tiekartan lisäksi Balilla syntyi kaksi kehitysmaiden kannalta tärkeää päätöstä. Kehitysmaiden sopeutumisrahasto käynnistyy ja teknologian siirrosta kehitysmaihin päästiin sopuun. Nämä molemmat päätökset edesauttoivat keskeisellä tavalla suotuisan neuvotteluilmapiirin saamisessa Balin tiekartan viimeisissä vaikeissa vaiheissa. Molempien työryhmien puheenjohtajana toimi Jukka Uosukainen, ympäristöministeriön kansainvälisten asioiden päällikkö. Jukka - tehokkaaseen tapaansa - miltei kirjaimellisesti tarttui kokouksen varapuheenjohtajan käteen estääkseen häntä nuijimasta liian varhain ratkaisematonta päätöstä, kun sopu jo häämötti aivan nurkan takana.

Matti Nummelin

Ministerit puhuvat, virkamiehet kuuntelevat ja hikoilevat

Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen puhuu kestävän metsätalouden merkityksestä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä.
















Ministerit puhuvat, virkamiehet kuuntelevat ja hikoilevat. Vasemmalla ulkoministeriön globaalien ympäristöasioiden yksikönpäällikkö Tiina Jortikka-Laitinen ja kolmas vasemmalta globaaliosaston osastopäällikkö Anneli Vuorinen.
















Neuvotteleva virkamies Outi Berghäll ympäristöministeriöstä johtaa puhetta ministerikokouksessa.















Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen, delegaation johtaja Sirkka Haunia ja ilmastosuurlähettiläs Markku Niinioja istuntosalissa.

Kuvat: Matti Nummelin

Ilmastokokous: Palmut ja hiekkaranta lähellä - mutta kuitenkin niin kaukana

Ulkoministeriön ympäristöneuvonantaja Matti Nummelin osallistuu Balin ilmastokokoukseen ja kertoo blogitekstissään neuvottelijoiden puurtamisesta erilaisissa ryhmissä:

Suomen delegaation pääosa saapui Balille lauantaina. Kokous pidetään Balin Nusa Duassa, joka on monen unelmamatkalaisen toivelomakohde. Rannasta ja palmuista nauttimiseen ei juuri jäänyt aikaa; jo sunnuntaiaamuna alkoi tiivis työ EU kantoja hiottaessa kymmeniin erilaisiin konferenssin päätösasiakohtiin. Kutakin asiakohtaa varten EU:lla on oma pienryhmänsä, joka neuvottelee muiden maaryhmien edustajien kanssa. Itse asiassa vain pieni osa kokouksen työstä tapahtuu yleiskokouksessa suuressa salissa, paikassa josta tiedotusvälineiden kuvat otetaan. Suureen saliin yleensä tuodaan nuijittavaksi pienryhmissä valmiiksi muokatut päätökset.

Oma työni liittyy kehitysmaihin. Monessa pienryhmässä - kuten minunkin ryhmässäni - jo ensimmäisen sunnuntain työpäivä venyi kymmentuntiseksi. Oli pikkujännittävää kulkea kilometrin matka takaisin konferenssikeskuksesta hotellille pimeässä tropiikin yössä. Maanantaina aloitettiin normaali viikkotyö Suomen delegaation kokouksella, jossa käytiin läpi alkavan päivän ajankohtaiset asiat. Sitten siirryttiin konferenssin avajaisiin ja käärittiin hihat.

Oma kokoukseni alkoi "tavanomaisella" asiakohtariidalla. Keskustelimme monta tuntikausia siitä mistä meidän oikein pitäisi keskustella. Toimin EU:n asiavastaavana kehitysmaiden kansallisia tiedonantoja käsiteltäessä. Tämä merkitsee sitä, että tämän asiakohdan EU:n pääneuvottelija ja minä valmistelemme kaikki EU-kannat ja saamme EU:n delegaatioiden johtajien kokoukselta "neuvottelumandaatin" joka ohjaa työtämme varsinaisissa neuvotteluissa.

Normaali työpäivä alkaa varttia yli seitsemän aamulla, kun asiat käydään läpi suomalaisten kanssa; sitten siirrytään EU-koordinaatioon ja kello 10 aloitetaan työ varsinaisessa neuvotteluryhmässä. Istun Portugalin nimikilven takana neuvotteluryhmässäni, koska olen EU:n puheenjohtajamaan nimittämä asiavastaava. Ilmastosopimusneuvotteluissa EU puhuu "yhdellä suulla", joka kuuluu puheenjohtajamaalle. Viralliset puheenvuorot aloitetaan aina sanomalla: "Portugali EU:n puolesta haluaa sanoa..."

Lounastauolla yritetään keskustella käytävillä epävirallisesti muiden maiden edustajien kanssa. Tällä aikaa asiakohdan puheenjohtajat ovat valmistelemassa uutta esitystä päätöslauselmatekstiksi aamupäivän neuvottelujen pohjalta. Kun uusi teksti on saatu käteen se käydään läpi sana sanalta EU-ryhmässä ja mietitään, kannanottoja. Yhteistä näkemystä joudutaan hakemaan usein isommaltakin joukolta ja kännykät piippailevat taskuissa kun puheenjohtajamaa kutsuu kokoon pienryhmiä. Vaikka virallinen neuvotteluaika päättyy kuudelta illalla en ole vielä kertaakaan päässyt takaisin omaan hotelliini ennen iltakymmentä. Tiukoissa väännöissä saattavat neuvottelut venyä aamun pikkutunneille. Se tästä rantalomailusta - olen pari kertaa sentään kastellut lahkeeni, kun olen tauolla kahlannut meriveteen viilentämään hikisiä jalkojani.

Balin pommi-isku antoi saarelle huonon maineen muutama vuosi sitten. Nyt turvallisuudestamme pidetään hyvää huolta. Kokousalueelle pääsee vain kuvallinen kortti kaulassa, joka tarkastetaan erikseen joka kerran. Lisäksi joka ovella on lentokentän turvatarkastus. Aseistettuja poliiseja on kaikkialla ja mereltä päin rauhaamme vartioivat rannikkovartioston alukset ja kommandojoukot kumiveneineen.

Lauantai oli ilmastokonferenssissa täysi työpäivä, sekin venähti iltakymmeneen. Omassa työryhmässäni ovat USA:n ja kehitysmaiden näkemykset kovin kaukana toisistaan. Yhteinen näkemys siitä kuinka kehitysmaiden kansallisia ilmastoraportteja tulisi käsitellä vaatii vielä runsaasti työtä. Puheenjohtajan antaman ohjeen mukaan meidän piti saada työryhmästämme valmis päätöslauselmaehdotus lauantaina, mutta tätä kirjoittaessani tiistai aamuna asia on vielä aivan levällään. Saattaa tietää töitä ensi yöksi. Nyt istumme suuressa EU-koordinaatiossa ja odotamme uusia ohjeita ja neuvoja delegaatioiden johtajilta kun neuvotteluryhmämme kokoontuu kymmeneltä.

Sunnuntaina oli hieman vapaa-aikaa. Aamulla ei tarvinnut herätä kellon piippaukseen ja pääsi aamu-uinnille ennen aamiaista. Oli jopa aikaa vuokrata vuokra-auto kuskeineen. Se maksoi vain 300.000 rupiaa. Indonesiassa on helppo olla miljonääri. Tavallinen lounas turistihotellissa maksaa helposti yli 100.000 rupiaa. Oli oikeastaan komeaa mennä ensimmäistä kertaa pankkiautomaatille ja nostaa miljoona - vähän alle 100 euroa. Palvelu kaupoissa, ravintoloissa ja taksikuskeilla on nopeaa ja hymyilevän ystävällistä. Tällaista palvelua kun saisi muuallakin.

Pääsimme kollegan kanssa hieman kaupungin ulkopuolelle, näimme maanviljelijät työssään riisipelloilla. Pääsimme hindutemppeliin seuraamaan toimitusta, jolla rukoiltiin kylän rannalle onnea. Ehkäpä he toivoivat suurempia kalansaaliita tai enemmän rantaturisteja.

Kello viideksi piti ehtiä takaisin. Ulkomaankauppa- ja ministeri Väyrynen oli saapunut osallistumaan konferenssin kauppaministerien kokoukseen. Hän halusi kuulla miten kokous oli muilta osilta edistynyt. Väyrynen kuunteli, teki meille virkamiehille muutamia täsmentäviä kysymyksiä konferenssin edistymiseltä. Sitten hän kertoi korostaneensa kauppaministerikollegiolleen kestävän kehityksen periaatteiden tärkeyttä.

Ministeritapaamisen jälkeen piti vielä käydä läpi USA:n esitystä, josta työmme alkoi maanantaiaamuna. Emme päässeet omassa työryhmässäni yksimielisyyteen vielä maanantainakaan vaikka neuvottelimme taas iltakymmeneen. Tässä alkaa ja odotella, että pääsisi kotiin ja saisi nukkua kunnolla.

Suuren salin valokuvien lisäksi tiedotusvälineet näyttävät olevan kovin kiinnostuneita ottamaan kuvia siitä kuinka delegaatit pelaavat rantapalloa sunnuntaina. Näin he antavat kotimaassa kuvan siitä mitä täällä oikein tehdään.

Hyvänä uutisena maanantaina Balilla on se, että kehitysmaiden auttamiseen tarkoitetun sopeutumisrahaston hallinnosta päästiin yksimielisyyteen. Sen työryhmän puheenjohtajana toimi suomalainen Jukka Uosukainen.

Matti Nummelin, Bali

Jatropha - köyhän onni vaiko surma?

Tuttu eteläafrikkalainen metsäntutkija ilmoitti olevansa tulossa Nairobiin elokuun loppupuolella. Hän saapuisi Nairobiin Ghanasta lauantaina aamulla ja jatkaisi iltalennolla Etelä-Afrikkaan. Päätin pitää häntä hereillä järjestämällä vierailun Kenian vuoren suunnassa olevalle maatilalle. Isäntänämme tulisi olemaan idearikas intialaistaustainen yrittäjä.

Pääkohteenamme oli noin hehtaarin Jatropha curcas -viljelmä, joka oli perustettu Keniassakin vellovan biopolttoainekeskustelun innoittamana. Jatropha on uusi ihmepensas, johon myös suomalaiset yritykset ovat iskeneet silmänsä. Siemenistä saadaan - biodieselin raaka-aineen lisäksi - öljyä, jota voidaan käyttää paikallisesti esimerkiksi lampuissa. Nähtäväksi jää tuleeko Jatropha-buumista köyhän onni vai surma. Suuret istutusalat ottavat maa-alaa, joka on yleensä jossakin muussa käytössä - usein karjanlaitumena.

Pilaantuneet hedelmät arvossa

Tutustuimme myös hedelmäviljelmiin. Avokadoöljyn tuotanto oli parhaillaan käynnissä. Vierailukohteenamme ollut yritys ostaa lähialueiden pienviljelijöiden ylikypsät avokadot ja tekee siitä vientimarkkinoilla haluttua öljyä.

Korkealaatuisinta öljyä saadaan vain pahiten pilaantuneista hedelmistä. Tästä syystä hedelmät lajitellaan niin, että prosessiin ei pääse liian tuoretta tavaraa. Internetkauppiaan mukaan avokadoöljy rentouttaa lihaksia ja tekee ihosta pehmeän ja joustavan.

Antti Erkkilä, Nairobi

EU:n kehitysyhteistyöpäivät Lissabonissa: kaikille jotakin

Viime perjantaina päättyneet kehitysyhteistyöpäivät olivat kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen kokemus. Tapahtumassa riitti nähtävää ja kuunneltavaa.

Monissa kollegoiden kanssa käydyissä keskusteluissa nousi esiin kysymys siitä, mikä mahtaa olla tapahtuman perimmäinen tarkoitus. Ovatko kehitysyhteistyöpäivät pääasiassa asiantuntijafoorumi, kollegoiden tapaamiskenttä vai tiedottava kansalaistapahtuma. Ainakin tänä vuonna kehitysyhteistyöpäivät olivat tuota kaikkea.

Jos tuli tapahtumaan hankkimaan tietoa ilmastonmuutoksesta, ei joutunut pettymään. Toinen toistaan asiantuntevammat tutkijat ja vaikuttajat tarjosivat kolmen päivän aikana kattavan tietomäärän muuttuvan ilmaston luomasta haasteesta. Toisaalta jos tuli tutustumaan kollegoihin ja hankkimaan uusia yhteistyökumppaneita, oli siihenkin runsaasti tilaisuuksia.

Kansalaisia ei myöskään unohdettu. Yleisöpäivänä koululaiset ja opiskelijat tyhjensivät pöydät esitteistä, tai ainakin julisteista ja korteista. Portugalia taitamattomalle keskustelut suuren yleisön kanssa jäivät kuitenkin niukkasanaisiksi.

Kansalaisjärjestöt olivat hyvin edustettuina Lissabonissa. Messuosastoilla tarjottu informaatio ja järjestövaikuttajien osallistuminen erilaisiin paneeleihin toi kansalaisyhteiskunnan näkemykset kuuluviin. Myös suomalaisella Kehys ry:llä oli oma osasto ja järjestön pääsihteeri Rilli Lappalainen puhui kehityskasvatuksen strategian julkistamistilaisuudessa.

Kehitysyhteistyöpäivistä ei onneksi muodostunut täysin avunantajien sisäinen tilaisuus – myös kehitysmaat näkyivät ja kuuluivat tapahtumassa. Etelän ääni olisi tosin voinut kuulua enemmänkin, erityisesti jäi kaipaamaan ruohonjuuritason puheenvuoroa.

Hanna Isoranta

Kirjoittaja työskentelee ulkoministeriön kehitysviestinnässä informaatikkona ja on ensi kertaa mukana EU:n kehitysyhteistyöpäivillä.

EU:n kehitysyhteistyöpäivät Lissabonissa: puoliksi päästötön kokous

EU:n kehitysyhteistyöpäivät järjestettiin viime vuonna ensimmäistä kertaa. Tänä vuonna kehityskomissaari Louis Michel oli erityisen vaikuttunut uusien jäsenmaiden näkymisestä kehitysyhteistyöpäivillä. Uusien jäsenmaiden osallistumista tuettiinkin komission taholta. Balttilais-pohjoismaisella osastolla vieraillut Michel oli tyytyväinen nähdessään uudet jäsenmaat samalla osastolla jo pitkään kehitysyhteistyötä tehneiden Pohjoismaiden kanssa.

Tänä vuonna messut olivat myös yleisölle avoinna. Torstain yleisöpäivässä vieraili enimmäkseen opettajia, koululaisia ja muita opiskelijoita. Ohjelmassa oli muun muassa Suomen järjestämä tapahtuma, jossa ruotsalainen dekkarikirjailija Henning Mankell herätteli messuvieraita ajattelemaan köyhyyden ja ympäristöasioiden yhteyttä. Mankell korosti puheessaan, että ensin pitää poistaa köyhyys ennenkuin kehitysmailta voidaan vaatia huomattavia toimia ilmastonmuutoksen ratkaisemisessa. Mankellin jälkeen lavalle astui mosambikilaisen teatteriryhmän TeatroAvenidan näyttelijä, joka tulkitsi Mankellin kirjoittaman näytelmän köyhän naisen epätoivosta.

Tämän vuoden kehityspäivien pääteema on ilmastonmuutos ja ideana oli, että kokous olisi kokonaan päästötön. Osallistuja pyydettiin korvaamaan lentomatkustamisesta aiheutuneet päästöt.

Perjantaina aamupäivällä messuaulan mittari näyttää, että vain puolet päästöistä on korvattu.

Hanna Isoranta

Kirjoittaja työskentelee ulkoministeriön kehitysviestinnässä informaatikkona ja on ensi kertaa mukana EU:n kehitysyhteistyöpäivillä.

EU:n kehitysyhteistyöpäivät Lissabonissa: Kumppanuuksia monella taholla

EU:n kehitysyhteistyöpäivillä vahvistetaan ja luodaan kumppanuuksia etelän ja pohjoisen välillä kuin myös pohjoisen kesken. Tämän vuoden tapahtumassa ulkoministeriöllä on yhteinen messuosasto kahden muun Pohjoismaan sekä Baltian maiden kanssa.

Euroopan komission organisoima tapahtuma vaatii jäsenmailta paljon, mutta antanee myös eväitä yhteistyöhän kehitysyhteistyön saralla. Kehityskysymyksiin perehtyville messuille ja muihin oheistapahtumiin tuodaan parhaat palat omasta osaamisesta . Tämän vuoden kantavana teemana on ilmastonmuutos.

Balttilais-pohjoismainen yhteisosasto on haastava ja mielenkiintoinen kokemus, sillä jokainen maa tuo tuulahduksen omasta työstään yhteiseen tilaan. Diplomatiaa tarvitaan, kun kaikki maat haluavat tuoda parhaat puolensa esiin sovussa muiden maiden kanssa. Esimerkiksi Suomi on tuonut osastolle Ilmastonmuutos ja kehitys –näyttelyn, Liettua puolestaan esittelee kulttuurialan yhteistyötään taiteen keinoin.

Suosikkini kaikista messukumppaneistamme on kuitenkin Tanska. Tanskalaiset eivät ota messuja turhan vakavasti. Tanskalaiskollega viihdyttää messuvieraita omintakeiselle lähestymistavalla ilmastonmuutokseen. Tanskan pöydällä on lasten muovinen uima-allas, jossa suuri jääpala sulaa legoista rakennettuun kaupunkiin. Vielä emme tiedä, mitä tapahtuu, kun jää sulaa. Kelluuko legomaailma vai ei?

Hanna Isoranta

Kirjoittaja työskentelee ulkoministeriön kehitysviestinnässä informaatikkona ja on ensi kertaa mukana EU:n kehitysyhteistyöpäivillä.

Mosambik: Hiv-ehkäisy miesten asiaksi

Mosambikissa on käynnistynyt ohjelma, jonka avulla yritetään estää hiv-tartuntojen leviäminen prostituoitujen parissa. "Sadan prosentin elämä" -nimellä kulkeva kampanjan vertaiskouluttajat kiertävät Maputossa. Mosambikin uutistoimiston artikkelin mukaan helmikuusta syyskuuhun on jaettu 146 200 miesten ja 8 880 naisten kondomia.

Kuinka kauan kestää, että miehet ja erityisesti maksetun seksin ostajat ovat valmiit ottamaan vastuun hiv/aidsin ehkäisystä?

Kuinka kauan naiset vastaavat ehkäisystä, eivätkä vain siitä - vaan myös miesten seksikäyttäytymisestä ja tarpeista?

Seksityöläiset joutuvat opettelemaan, miten neuvotella kondomin käytöstä. Samaan aikaan asiakkaat ja poliisi käyttävät heitä hyväkseen ilman kondomia. Jotkut miehet ovat valmiita maksamaan seksistä enemmän ilman kondomia.

Asenteiden on muututtava ja sen pitäisi alkaa miehistä, ei naisista.

Näitä ohjelmia on ollut käynnissä vaikka kuinka kauan. Tämä ei ole ensimmäinen.
Tuloksena niistä on se että hivin esiintymisluvut nousevat koko ajan.

Pahinta on se, että huolimatta miesten omasta vastuuttomasta käyttäytymisestä, he syyllistävät naiset hivin levittämisestä.

Ritva Parviainen

Linkit

Aids jättää lapsikatraan isoäideille Mosambikissa


Mosambikilainen järjestö tekee tehokasta aidstyötä

Imagine Mozambique

Yksittäisten ihmisten panoksella on merkitystä kehitysyhteistyössä.

Siitä on hyvä esimerkki Imagine Mozambique -järjestö, joka toimii Catembessa, Maputon lahden toisella puolella. Se syntyi englantilaisen pariskunnan katulasten hyväksi tekemän vapaaehtoistyön pohjalta. Vapaa-aikana tehdystä työstä kehittyi lopulta kaiken ajan vaativa pääasiallinen toiminta, jota varten perustettiin järjestö. Nyt siihen kuuluu muutama projektityöntekijä ja lukuisia vapaaehtoisia, aktivisteja. Toiminta on lisääntynyt kattamaan kaikki syrjityssä asemassa olevat henkilöt ja erityistä huomiota kiinnitetään varattomiin yksinhuoltajanaisiin sekä hiv/aids -problematiikkaan.

Catembe on eräs Maputon asuinalueista. Se on huonojen kulkuyhteyksien takia jäänyt pahasti kehityksestä jälkeen. Imagine-järjestö tekee työtä viidellä alueella, joissa on yhteensä noin 16 000 asukasta. Imagine on suurin Catembessa toimivista järjestöistä ja se toimii näiden kaikkien koordinaattorina. Työtä tehdään yhteistyössä eri viranomaisten kanssa.

Työkenttä on laaja - hiv/aids-perhetalojen lähettyvillä toimii ammattikoulutuskeskus, porakaivoja avataan tarvittaessa, ambulanssipalvelu toimii, informaatiota hi-viruksesta ja aidsta jaetaan ja perheviljelyä tuetaan. Uusia taloja rakennetaan paikallisesta materiaalista köyhille naisjohtoisille perheille. Useat heistä ovat myös saaneet maapalstat lähellä kotejaan työn helpottamiseksi. Järjestö tekee kotikäyntejä kaikissa niissä 200 perheessä joita on avustettu viimeisen parin vuoden aikana, nähdäkseen mitä mahdollisia tarpeita näillä vielä on. Asuinpaikka Catembessa järjestön toiminnan välittömässä läheisyydessä pitää huolen siitä että vapaa-aikaa ei juuri ole. Onnettomuuksista, sairauksista, kuolemantapauksista - kaikista ilmoitetaan järjestölle oli se sitten vaikka keskellä yötä.

Suomen Maputon-suurlähetystön tuella on rakennettu orvoille lapsille viisi perhetaloa, joissa kussakin on aviopari pitämässä huolta lapsista. Perhetalojen vastuu siirtyy sosiaaliviranomaisille siinä vaiheessa kun kaikki talot on asutettu ja niiden toiminta on vakiintunut. Koteihin halutaan myös "isovanhempia", jotka olisivat lasten seurana.

Puutarhaan on istutettu appelsiini-, avokado- ja mangopuita ja siellä kasvaa myös eri vihanneksia. Poikien pitäisi auttaa puutarhan hoidossa, mutta useimmiten he karkaavat muihin harrastuksiin. Kolme vilkasta koiranpentua ovat tässä osasyyllisiä.

Järjestön rahoittajien joukossa on Suomen ja Ison-Britannian edustustojen lisäksi myös paljon yksityishenkilöitä sekä Englannissa että Mosambikissa. Varojen keräämisessä järjestö nappaa tilaisuudesta vaarin heti kun mahdollista – filmattaessa Blood Diamond-elokuvaa (pääosassa Leonardo DiCaprio) filmausryhmä mobilisoitiin lahjoittamaan yli tuhat malariaverkkoa ja rahoittamaan kahden paikallisen talon rakennus.

Imaginen toimintaan luotetaan, onhan sen koordinaattoreina toimiva englantilaispariskunta saanut itsensä kuningatar Elizabethin luovuttaman MBE-kunniamerkin, joka vastaa suurinpiirtein suomalaista Valkoista ruusua. He keräävät varoja myös Englannissa – ja voivat vain haaveilla lomista.

Ritva Parviainen, Maputo

kuva: Juhana Lehtinen

Miljardihanke, johon Myanmarilla ei ole varaa

Vierailin viime viikolla Myanmarissa ja sen uudessa pääkaupungissa.

Naypyidaw on maailman uusin pääkaupunki. Viisi vuotta sitten tässä Keski-Myanmarin kolkassa ei ollut kuin viidakkoa. Sitten Myanmarin johtaja kenraali Than Shwe keksi rakentaa itselleen valtavan muistomerkin eli kokonaisen uuden pääkaupungin. Naypyidaw tarkoittaa kuninkaiden valtaistuinta ja kaupunki onkin rakennettu maan johdolle. Se näkyy jo lentokentällä, jossa VIP-talo on kaksi kertaa kotimaanterminaalia isompi. Ulkomaanterminaalia ei vielä ole. Sementistä tehty moottoritie vie lentokentältä "keskustaan" 25 kilometrin päässä.

Keskustaa ei oikein ole. Ensiksi tulee vastaan "hotellialue", jossa kuusi yritystä vuokraa yhden ja kahden huoneen taloja vieraille, joista monet tulevat Kiinasta.

Hotellialueen jälkeen tulee melkoinen määrä erivärisiä kerrostaloja, jossa virkamiehet asuvat perheineen. Sen jälkeen alkavat ministeriöiden alue, jolla toimii 34 ministeriötä, ja armeijan alue. Eri kokoiset ministeriöt sijaitsevat siellä täällä keskellä vihreyttä kahden, kolmen kilometrin etäisyydellä toisistaan. Rakennusmiehet levittävät lisää sementtiä.

Kadut ovat leveitä ja tyhjiä.

Kaupungissa on valtavan iso kaupungintalo ja myös golfkenttä. Parlamenttirakennus on rakenteilla. Ostokset pitää tehdä erillisellä markkina-alueella. Ilman autoa tai moottoripyörää kukaan ei pysty liikkumaan paikasta toiseen ja bussivuorot ovat harvassa. Tällaisessa paikassa pystytään valvomaan ihmisten tekemisiä erittäin tarkasti ja ehkä se oli kenraali Than Shwen ajatus alusta alkaen.

Naypyidaw on miljardihanke, johon köyhällä Myanmarilla ei ole varaa.

Lars Backström, Bangkok

Kirjoittaja on Suomen Thaimaan-suurlähettiläs, jonka toimialueeseen kuuluu myös Myanmar.

Sinnikäs ponnistelu palkittiin

Joensuulaisen opettaja Mika Vanhasen sinnikäs työ kestävän kehityksen edistämisessä verkkokoulun kautta palkittiin taas. Vanhanen pokkasi perjantaina italialaisen Global Junior Challenge Awards -palkinnon kaupunkien ja julkisyhteisöjen sarjassa.

Joensuun kupeesta koulu on ponnistanut 104 maahan. Touko-kesäkuun vaihteessa Elämän pisarat -näytelmää esitettiin kouluissa eri puolilla maailmaa.

http://www.enoprogramme.org

Marja-Leena Kultanen

Hirmumyrsky Felix upotti hummerikalastajien laivat

Hirmumyrsky Felix puhalsi Nicaraguan Atlantin puoleisen rannikon pohjoisosan ylitse. Se vei mukanaan 13 000 asumusta. Osasta niistä vain katon, mutta katottomassa talossa ei ole hyvä asua. Paitsi talot, se kaatoi myös muutamia miljoonia hehtaareja metsää, upotti rannikon köyhien hummerikalastajien laivat ja tuhosi koko sadon. Alueen asukkaat ovat jo ennestään hyvin köyhiä ja Felix jätti heille vain paljaat kädet selvitä elämässä eteenpäin.

Nicaragualaisten myötätunto huono-osaisia maanmiehiään kohtaan on syvää. Maassa toimii tuhansia kansalaisjärjestöjä, jotka järjestäytyivät keräämään rahaa Managuan ostoskeskuksiin ja liikenteen solmukohtiin. Ensimmäisenä paikalla olivat Maailman elintarvikeohjelman rekat, jotka toivat ruokaa. Rekkojen kuskeille täytyy antaa tunnustusta hyvästä suorituksesta, koska alueen tiet ovat yhtä mutavelliä ja raskaiden autojen vetäminen ylös mudasta on taitoa vaativaa puuhaa. Yhdysvallat toi paikalle helikoptereita, jotka pudottivat ruokapaketteja tiettömien taipaleiden takana asuville ihmisille. Hirmumyrskyn tuhoama alue on suurelta osin jokien kautta tapahtuvan kulkemisen varassa, koska tiet ovat alkeellisia ja eivät kestä raskaita ajoneuvoja.

Tuhoalueella asuvien ihmisten toimeentulo riippuu oman palstan tuotosta, lääkäripalveluja on tuskin nimeksi ja lapset jaksavat käydä koulua vain pari vuotta, koska kouluun on pitkä matka. Nyt tosin sekä koulut että lääkärikeskukset ovat tuhoutuneet ja parhaassa tapauksessa ilman kattoa. Tuhoalueilla on kuumaa ympäri vuoden – puolet vuodesta on kuuma ja märkää, toisen puolen kuumaa ja kuivaa. Kun sadekausi loppuu ensi kuussa, niin alkaa pelko siitä että kaatuneet puut syttyvät palamaan ja syntyy valtavia tulipaloja kuivien puiden lehahtaessa palamaan

Yhdysvallat kunnostautui nopealla ja tehokkaalla toiminnalla. Ilmasta voi nähdä, että he ovat toimittaneet paksua muovia, jota voidaan levittää katottomien talojen päälle ensiavuksi, ennen kuin saadaan tukevampaa kattomateriaalia paikalle. Tämänpäiväisen aamulehden mukaan vaikeitten taipaleitten taakse apu ei ole ehtinyt ja ihmisillä on kova nälkä.

Suomi antoi 200.000 euron arvosta elintarvikkeita, jotka maailman ruokajärjestö jakaa. Nicaraguan maatalousministeriö on pyytänyt oikeutta hankkia Suomen kehitysyhteistyörahoilla siemeniä, jotka jaettaisiin tuhoalueen perheille. Muutoin katastrofin seuraukset jatkuvat. On taattava, että ihmiset pystyisivät edes ensi satokautena saamaan palstoiltaan tuottoa, eivätkä joutuisi pitkällisen ruoka-avun varaan.

Kiinnostavia juttuja tapahtuu. Brittiläinen kansanedustaja, joka muuten on käynyt lävitse laajan sydänleikkauksen, käveli Nicaraguan halki Costa Rican rajalta Atlantin rannikolle ja hankki näin varoja kotimaassaan katastrofin uhreille. Upea suoritus yli kuusikymppiseltä mieheltä Nicaraguan ilmastossa, joka kuumuudessaan ja kosteudessaan on helposti energian nujertava.

Olen kuullut että Suomi-Nicaragua seura järjestää Ritarihuoneella solidaarisuuskonsertin Felixin uhreille ensi marraskuussa. Täällä hyvin tunnettu laulaja Katja Cardenal tulee esiintymään.

Marja Luoto, Managua

Kirjoittaja on Suomen Nicaraguan-suurlähettiläs

Hanke loppuu, sauna jää

Eilen olin pienessä Teustepen kunnassa saunomassa Nicaraguassa. Löylyhuone löytyi paikallisen maakuntaliiton toimiston takapihalta. Oi sitä nautintoa, kun tropiikin kosteus sekoittuu perisuomalaisen saunan sikakuumuuteen.

Jälkihikiä voi mennä Teustepessa haihduttelemaan läheiseen anniskeluravintolaan, jossa ennen toimi suomalaisten disko. Viereisessä baarissa taas voi juoda pontikkansa Tapio Wirkkalan suunnittelemista shottilaseista.

Pieni suomipesäke saunoineen ja baareineen syntyi keskelle Nicaraguan maaseutua tiilitehtaan myötäjäisinä. Työväen Sivistysliiton tuella käynnistetyssä tehtaassa oli parhaillaan parisataa työntekijää, ja alueella oli päsmäröimässä kolmisenkymmentä suomalaista.

Projekti loppui myrskyisesti ja firman tiilet menivät pesänjakoon. Nyt tiilitehtaan toimiston paperit ovat jo yli kymmenen vuoden pölyn peitossa ja Valmetin traktorit ruostuvat pihamaalla. Farssiin päättynyt projekti ei silti mennyt hukkaan: moni teustepeläinen asuu suomalaisin tiilin rakennetuissa taloissa.

Tätä ei pidä vähätellä. Esimerkiksi viime viikon yhtämittaisten sateiden seurauksena Teustepessä tuhoutui noin 500 asumusta, mutta tiilitalot ne vaan jököttävät uhmakkaana paikallaan.

Myös sauna toimii vuosien käyttämättömyyden jälkeen kuin junan vessa. Onneksi sauna lämpenee puilla, sillä Teustepe kärsii päivittäisistä sähkökatkoista. Kuntaan valmistuu pian vesivoimala tuottamaan virtaa.

Teustepe saa osaltaan kiittää voimalasta Kuubaa, joka 1980-luvun vallankumous- ja sotavuosina oli alueella tekemässä vesiprojekteja. Kun oikeisto voitti vuonna 1990 vaalit ja Kuuban tuki loppui, kuntalaisten taloihin vievät vesiputket olivat ehtineet valmistua, mutta voimala jäänyt seiniä lukuun ottamatta rakentamatta. Nyt 17 vuoden jälkeen Teustepe sijoitti ja vihdoin vei seinien sisään turbiinit.

Valoa voimala ei kuitenkaan kuntaan tuo, koska sen tuottama sähkö on jo myyty valtakunnalliseen jakeluun. Rahaa nyt kuitenkin.

Yksittäisiä ja hajanaisia kehitysyhteistyöhankkeita arvostellaan usein siitä, että tulokset eivät ole pysyviä. Saunat, seinät, tiilitalot ja vesiputket ovat kuitenkin kestäviä kuin japanilaisten rakastama kehitysyhteistyö eli siltojen ja koulujen rakentaminen. Niitä ei projektin loppuminen hävitä – ainakaan heti.

Hankkeen päättyessä nopeimmin häviävätkin valkonaamat. Teustepessa asuu enää yksi suomalainen sekä muutama isätön pellavatukka. Siina sitä on viidessä kylän saunassa valitsemista.

Toni Sandell, Nicaragua