Johanna LatvalaKenialainen Njeri on kolmen lapsen yksinhuoltaja ja asuu kahden siskonsa sekä äitinsä kanssa Kawangwaren slummin liepeillä pienessä talossa. Hän on yrittänyt tuoda perheeseen rahaa lähinnä ostamalla ja myymällä käytettyjä vaatteita. Koska myyntitienestit olivat epävarmat ja pienet, hän pestautui itselleen tuntemattomaan kenialaiseen perheeseen kotiapulaiseksi. Kouluttamattomana hän ei löytänyt muuta työtä.
Työnantajaperhe asui Nairobin toisella puolella, joten Njeri joutui asumaan heidän luonaan. Hän aloitti työpäivänsä puoli kuudelta aamulla ja työskenteli iltamyöhään saakka. Hän teki perheessä kaiken: siivosi, laittoi ruokaa, pesi pyykkiä ja hoiti lapsia. Täyspitkien työpäivien lisäksi ongelmaksi muodostui se, että hänellä oli vain yksi vapaapäivä kuukaudessa. Silloin hän matkusti kotiinsa tapaamaan lapsiaan.
Njeri työskenteli perheessä muutaman kuukauden, jona aikana hänen siskonsa ja äitinsä huolehtivat hänen kolmesta lapsestaan. Järjestelmä onnistui, sillä toinen siskoista on kieltenopettaja ja työskentelee iltaisin. Hän hoiti lapsia päivällä ja toinen sisko ja äiti illalla.
Olosuhteet työssä olivat surkeat. Työnantajat kohtelivat häntä huonosti ja hän sanoikin tunteneensa itsensä puoli-ilmaiseksi orjaksi. Lisäksi hänen kuukausipalkkansa oli vain 30 euroa, mikä ei sanottavasti auttanut Njerin perheen taloutta. Eniten Njeri kuitenkin kärsi siitä, että näki lapsiaan vain kerran kuukaudessa. Hän sanoutui irti.
Njerin tapaus on valitettavan yleinen. Kotiapulaiset ovat usein kouluttamattomia ja köyhiä ja pahimmassa tapauksessa työnantajat käyttävät heitä säälimättömästi hyväkseen. Njerin onneksi hän työskenteli omassa maassaan ja vieläpä kotikaupungissaan, ja hänellä oli perhe, jonka luokse palata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti