Johanna Latvala
Monilla afrikkalaisilla miehillä on ongelma. Oikea nainen on löytynyt ja haluttaisi mennä naimisiin, mutta rahaa ei ole. Lähes kaikkiin afrikkalaisiin kulttuureihin on perinteisesti kuulunut, ja kuuluu yhä, avioliittomaksut, jotka sulhasen sukulaiset luovuttavat morsiamen sukulaisille. Nykyisin miehet yhä useammin maksavat maksut itse.
Pienistä summista ei olekaan kyse. Maksun suuruudesta sovitaan sukujen kesken, ja usein päädytään summaan, joka vastaa suunnilleen sulhasen vuosituloja. Mitä paremmat tulot miehellä on, sitä enemmän morsiamen suku toivoo saavansa. Myös morsiamen koulutus vaikuttaa asiaan. Jos vanhemmat ovat uhranneet rahaa tyttärensä koulutukseen, he tietenkin odottavat enemmän.
Perinteisesti suuri osa avioliittomaksuista on suoritettu karjana tai vuohina. Lisäksi osa on maksettu käteisenä. Nykyäänkin eläimet vaihtavat omistajaa, mutta rahan merkitys on lisääntynyt.
Koska avioliitossa yhdistyy kaksi perhettä ja sukua, avioliittomaksujen tärkeänä piirteenä on se, ettei niitä makseta kerralla, vaan erissä. Näin sukuyhteys uusien perheiden välillä pysyy aktiivisena.
Liiton alussa kuitataan yleensä tietty summa, jonka tarkoitus on monien naisten mielestä osoittaa, että mies on vakavissaan. Tämän jälkeen rahaa annetaan mahdollisuuksien mukaan ja käytännössä maksaminen on useimmiten hyvin joustavaa.
Vaikka nykyään avioliittomaksuilla on monen mielestä ennen kaikkea symbolinen merkitys, erityisesti tyttöjen vanhemmille ne ovat myös tärkeä turva. Niiden avulla voi esimerkiksi kouluttaa nuorempia lapsia. Yhä lisääntyvä suhteen virallistamatta jättäminen rahan puutteen vuoksi ei näin ollen kosketa pelkästään pariskuntaa, vaan myös erityisesti naisen sukulaisia.
Monilla afrikkalaisilla miehillä on ongelma. Oikea nainen on löytynyt ja haluttaisi mennä naimisiin, mutta rahaa ei ole. Lähes kaikkiin afrikkalaisiin kulttuureihin on perinteisesti kuulunut, ja kuuluu yhä, avioliittomaksut, jotka sulhasen sukulaiset luovuttavat morsiamen sukulaisille. Nykyisin miehet yhä useammin maksavat maksut itse.Pienistä summista ei olekaan kyse. Maksun suuruudesta sovitaan sukujen kesken, ja usein päädytään summaan, joka vastaa suunnilleen sulhasen vuosituloja. Mitä paremmat tulot miehellä on, sitä enemmän morsiamen suku toivoo saavansa. Myös morsiamen koulutus vaikuttaa asiaan. Jos vanhemmat ovat uhranneet rahaa tyttärensä koulutukseen, he tietenkin odottavat enemmän.
Perinteisesti suuri osa avioliittomaksuista on suoritettu karjana tai vuohina. Lisäksi osa on maksettu käteisenä. Nykyäänkin eläimet vaihtavat omistajaa, mutta rahan merkitys on lisääntynyt.
Koska avioliitossa yhdistyy kaksi perhettä ja sukua, avioliittomaksujen tärkeänä piirteenä on se, ettei niitä makseta kerralla, vaan erissä. Näin sukuyhteys uusien perheiden välillä pysyy aktiivisena.
Liiton alussa kuitataan yleensä tietty summa, jonka tarkoitus on monien naisten mielestä osoittaa, että mies on vakavissaan. Tämän jälkeen rahaa annetaan mahdollisuuksien mukaan ja käytännössä maksaminen on useimmiten hyvin joustavaa.
Vaikka nykyään avioliittomaksuilla on monen mielestä ennen kaikkea symbolinen merkitys, erityisesti tyttöjen vanhemmille ne ovat myös tärkeä turva. Niiden avulla voi esimerkiksi kouluttaa nuorempia lapsia. Yhä lisääntyvä suhteen virallistamatta jättäminen rahan puutteen vuoksi ei näin ollen kosketa pelkästään pariskuntaa, vaan myös erityisesti naisen sukulaisia.
Kirjoittaja on Keniaan perehtynyt sosiaaliantropologi. Hänen väitöstutkimuksensa käsittelee Nairobissa asuvien korkeasti koulutettujen naisten perhe- ja sukulaisuussuhteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti