Johanna Latvala
'Kansainväliset nomadit' ovat työn perässä maailmalla liikkuvia koulutettuja ihmisiä. Tutkimusten mukaan heidän yhteisönsä on sisäänpäinlämpiävä ja sulkee pääsääntöisesti paikalliset pois joukostaan, pakollisia työkontakteja lukuun ottamatta.
Varsinkin ensimmäisellä komennuksellaan uudessa maassa tai maanosassa nyky-nomadit saattavat olla eksyksissä paitsi konkreettisesti, myös kulttuurisesti. Mutta ei hätää, ekspatriaatti-yhteisö opastaa heidät maan tavoille! Tulokkaille esitellään 'oikeat' koulut ja ostospaikat, ravintolat ja asuinalueet. Sen lisäksi tulijoiden initiaatioriitteihin kuuluu altistuminen paikallisten ihmisten luonteenpiirteitä ja tapoja esitteleville kertomuksille.
Pääosassa ovat tarinat epäluotettavista apulaisista. Eräs ekspatriaatti-perhe olivat kotiin tullessaan löytänyt kokin pilkottuna padasta porisemasta. Toisen perheen puutarhuri oli päästänyt ryöstäjät sisään ja omistajat olivat palattuaan löytäneet tyhjennetyn talon. Näihin verrattuna tarinat laiskoista tai varastelevista kotiapulaisista tai lapsia kiusaavista lastenhoitajista tuntuvat suorastaan arkipäiväisiltä.
Osa tarinoista on varmasti keksittyjä, osa saattaa perustua tositapahtumaan, joka on matkan varrella värittynyt. Mutta miksi näitä tarinoita kerrotaan uusille tulokkaille? Epäilemättä kertojat haluavat korostaa sitä, että esimerkiksi monessa Afrikan suurkaupungissa oikeasti kannattaa olla varovainen. Asiassa on kuitenkin mielestäni myös syvempi ja ehkäpä tiedostamattomampi taso: Näillä tarinoilla luodaan ja vahvistetaan eroa meidän (eurooppalaisten, valkoisten, ekspatriaattien) ja muiden (afrikkalaisten, mustien, paikallisten) välillä. Näin opimme 'tunnistamaan muukalaisen', brittitutkija Sara Ahmedin termiä käyttääkseni. Tarinoihin sisältyy viesti: Älä luota muukalaisiin!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Hei,
näinhän tämä usein menee. Unohdamme vain niin helposti minkälaisia vaaroja maan omat kansalaiset kohtaavat, ilman tai kotiapulaisen kanssa... Olemme varmasti valkoisina kiinnostavia kohteita koska meillähän on usein rahaa paljon enemmän kuin mitä suurimmalla osalla asemamaan kansalaisilla on. Toisaalta heiltä viedään usein ne viimeisetkin.. Pidämme luetteloa rikoksista jotka kohdistuvat ulkomaalaisiin mutta emme halua tietää mitä siellä bairroissa yön pimeydessä ihan oikeasti tapahtuu..
En halua puolustella epärehellisyyttä ja työnantajan ja työntekijän välisen suhteen olisi hyvä olla luottamuksellinen, mutta harmittavan usein kontaktit asemamaan kansalaisiin jäävät vain siihen kotiapulaiseen ja/tai puutarhuriin. Sitä kautta ei ole helppo tietää mitä maassa ihan tosissaan tapahtuu. Epäluuloille ja väärille käsityksille saa näin hyvän kasvualustan.
Tarkoitatko siis, ettei vaaroista saa varoittaa uuteen maahan tulevia tulokkaita?
Itse olen asunut afrikassa, siellä kotiapulaiset hoisivat hommansa kyllä, mutta viilasivat linssiin minkä kerkesivät.. vasta keskusteltuamme muiden siellä asuvien ulkomaisten kanssa tajusimme. Ei afrikassa torilla käynti(1kpl) voi maksaa enemmän kuin keskivertopalkka.
Itse koin oudon kokemuksen muutettuani usean Irlannin-vuoden jälkeen Ruotsiin:
http://swedish-notions.blogspot.com/2009/09/there-is-some-weird-skit-going-on-in.html
Lähetä kommentti