Asumisongelmansa kullakin

JOHANNA LATVALA
Lokakuun ensimmäisenä maanantaina vietetään vuosittain YK:n Habitat-päivää, jolla halutaan kiinnittää huomiota asumiseen ja asumisoloihin. Yhdysvalloissa ja Euroopassakin asia on ollut viime aikoina ajankohtainen lainojen korkojen nousun vuoksi. Meidän asuntovelallisten murheet ovat kuitenkin pieniä verrattuna niihin, joiden asumusta ei meilläpäin kodiksi nimitettäisi.

Näissä suurkaupunkien laitamiin kyhätyissä hökkeleissä asuvilla on kyllä jonkinlainen katto päänsä päällä, mutta ei sähköä, juoksevaa vettä, viemäröintiä, huonekaluja, ikkunoita tai ulko-ovea. Sen sijaan luontaisetuina asuntoon kuuluvat usein torakat, rotat, naapurustossa rehottava väkivalta ja huumeet. Enemmän tai vähemmän tällaisissa oloissa - pääasiassa kehitysmaiden slummeissa - asuu YK:n mukaan noin miljardi ihmistä!

Tällä hetkellä maailman väestöstä puolet asuu kaupungeissa ja määrä kiihtyy koko ajan. Vastaavasti myös slummit kasvavat.

Niissä slummeissa, joissa olen itse käynyt Nairobissa, Kapkaupungissa ja Kampalassa, on ollut paljon yhteistä. Yksi mieleenpainuvimmista havainnoistani liittyy hajuun, joka lähtee ihmisten ulosteista ja kuolleista, mätänevistä eläimistä. Varsinkin lapsilla, mutta myös aikuisilla, on rähjäiset, likaiset vaatteet. Nuorten miesten katseet ovat liimanhaistelusta sameat.

Asumusten kyhäämisessä on käytetty uskomatonta mielikuvitusta. Katot ja seinät ovat usein aaltopeltiä, mutta kaikenlaiset metalliesineet, kuten auton osat, ovat hyötykäytössä. Pahvilla ja sanomalehdillä vuorataan seiniä.

Varustustaso on minimi. Muutama astia ja ruuanvalmistusvälineitä, kynttilöitä, ehkä taskulamppu. Jos asunnossa on sänky, siinä nukkuu todennäköisesti monta ihmistä. Usein levitetään likaisia patjoja lattialle.

Silti, myös slummeissa huolehditaan toisista, rakastetaan, nauretaan, käydään koulua ja opiskellaan. Siis eletään.