’Sustainable Innovations at the Base of the Pyramid’ (BOP) oli ansiokas konferenssi Helsingin kauppakorkeakoululla 26-27.9.2008. Viesti oli että maailman miljardit köyhät voivat olla merkittävä kohderyhmä markkinoilla. Tuotesuunnitteluun panostetaan ja se tapahtuu yhdessä kuluttajan kanssa. Hyöty tulee tuotteen käyttämisestä, elämisen laatu paranee. Hybridimalliset BOP-kehitysprojektit avittavat tiedon tai taidon saantia, infran rakennusta tai rahanpuutteeseen. Ei vain markkinointi vaan myös kehitysohjelmat voivat ohjata parempiin kulutustottumuksiin. Hintatiedon välittäminen kännyllä on menestystarina. BOPssa malli haluttaisiin monistaa muihin tuotteisiin. Tiedonvälitys onkin käymässä superhalvaksi koska kuulemma peruskännyä saa kohta 25 Eurolla. Hinta tasaantunee kuitenkin vasta kun se on parin euron pinnassa, kun kännyssä on vain yksi 10 gramman siru ja muut kalut vain varmistelemassa että se kelluu kauniisti!
Kännyn menestystarina pitenee tietokoneena - vielä paljon maailmaa on digitoitavissa – lopulta myös kännystä keskukseen päin. Kustannusrakennettaan on vaikea jäljitellä: sekalainen materiaali maksaa ehkä kympin kilo, miljoonan yleiskuluja (tuotesuunnittelu, markkinointi ja hallinto)kattaa miljoonan myyntimäärä kun taas sen softaa kuvaa ’you can sell the cake and still have it’! Näyttäisikin siltä että uusien BOP sovellutusten täytyisi liittoutua tämän informaatioalustan kanssa? Katsotaan, onko käyttövoimaa kestäville sovellutuksille muistakin lähtökohdista.
Savupirteistä eivät silmät pidä ja metsiä tulee säästää: suosittu BOP-konsepti on (parempi) tulisija. Asialla oltiin jo kauan sitten. Eräs Nesteen Forma Finlandia -kilpailun voittajista oli muovinen, muotopuoli ’leluankka’, vedellä tai ilmalla uudelleentäytettävä muotti. Savesta tai laastista ympärilleen oli kelle tahansa helppoa leipoa ekotehokkaan lieden runko. Konsepti (’no-cost stove’; ankan protoa en ollut nähnyt) oli minullekin case-harjoitus kun toimin markkinointikonsulttina Etiopiassa. Ei kantanut: ei noin halvan tuotteen markkinointibudjetista jäänyt lisäarvoa eivätkä aikakauden käyttäjät osallistuneet.
Sambialainen Arulussa-firma projisoi minulle aikanaan (n. 1994) suurten lukujen ekonomiaa. High-tech farmi tuottaa mm. ruusuöljytisleitä, joista tehdään parfyymejä. Nehän ovat aina olleet kalliita ja kuulemma eivät naiset halpoja käyttäisikään. Mutta ostajina heidän tulisi myös tietää, että hinta johtui paljolti yhden perheen vallasta raaka-aineketjussa. Köyhiä tai ei, mutta kaikki naiset käyttävät parfyymejä. Kun markkinamonopolia murretaan, lisätään reippaasti raaka-ainetarjontaa. Silloin halpenevat myös parfyymit ja positiivisten käyttökokemusten kautta, elämisen laatu paranee. Toissijaisesti, rahaa jää muuhunkin. Makrotaloudellisesti se on iso juttu!
Näinkö kohta Etelässä: hajuvettä kainaloon ja villiksi tanssiksi, joraten kännyä liike-energialla lataamaan?
Pohjolassa on vakaa tango ja töpseli. Meillä sähkö kumosi painovoimaa ja vähätteli aurinkoenergiaa - siis ekologiaa - kun sähkön myyntikate edisteli markkinaosuuksia. Mutta vettä voi monella tapaa puhdistaa aurinkoenergialla ja pumpata oinaalla, veden omalla juoksulla. Aurinko antaa suoravoimaa absorptiojääkaapille. Jos sähköä kuitenkin edes vähän on, luotakoon Etelään ensialkuun ikiomat tukiasemat, niin paikalliseeen pulinaan kuin laajaan tietoverkottumiseenkin. Näin siellä päästään selaamaan minun sukupolveni ’appropriate technology’-arkistoja. Voidaan elvyttää aurinko-painovoimaisia järjestelmiä ja hakea naapurien parhaita käytäntöjä. Kehittämistä voivat tukea Etelä-Pohjoinen BOP- yhteisöt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti