Raha siirtyy tekstiviestinä, tuotestandardeista mesetetään

Seppo Sipilä, Dar es Salaam

Kännyllä välitetään markkinahinnat alkutuottajalle. Näin välittäjämiehistä tulee pelkkiä kantajia. Ovathan suorakaupan kannattajat aina halunneet eliminoida välittäjät kaupan rakenteista. Juurekset kyllä säilyvät maassa, jyvät koreissaan; ne kannattaa myydä vasta sitten kun niistä saa parhaan hinnan.

Ihmiset ovat nyt tavoitettavissa. Afrikassa ”kaikilla” on kännyt, ovathan lankapuhelimet joko rikki tai väärissä paikoissa. Markkinapaikkojen hintatietoja välitetään joko informaalisti tai erityisistä tietopankeista. Koska laatua vaaditaan, myös tuotestandardeista voidaan mesettää tietoa. Karjanmyyjä lähettää kuvia lihaisasta laumastaan. Kun hinta sovitaan, maksut voisi näppäillä pankkitilille, siis hieman etäälle sukulaisista ja tutuista jotka varmaan muuten tulisivat rahasaaliille, mikä on perinteen mukaista Afrikassa. Vaurauden julkituominenhan vie sen takuuvarmasti jakoon; piirre joka todella estää yhteisörakkaita afrikkalaisia vaurastumasta.

Vaikka syytä siis olisi, useimmilla ei kuitenkaan ole pankkitiliä. Kenialainen kännyoperaattori onkin tehnyt järjestelmän jossa raha siirtyy tekstiviestinä kännystä toiseen: saajan puhelinnumero, rahamäärä ja PIN-koodi. Maksatus tapahtuu vielä fyysisesti, valittujen agenttien välityksellä. Näitä on maassa muutama sata, vähittäiskauppoja ja huoltoasemia. Kun kerran Keniassa, kaukana ei Suomessakaan voi olla aika kun kännyn Bluetooth, pankkikortin lailla, sinkauttaa eurot naapurin kännyyn tai kauppiaan kassaan?

Rahansiirrot ovat osa afrikkalaista arkipäivää. Velkatasapaino muuttuu, kun tehdään siirto, mutta melkein aina ollaan joko velassa, velkojana tai molempia. Yhteisökeskeiseen elämänmuotoon kuuluu, että siekailematta pyydetään ja kun on, myös annetaan. Pyritään toki ostamaan tavarat niin pienissä pakkauksissa ettei niitä tarvitsisi jakaa naapurien kanssa. Jos ei mitään ole, ei tarvitse antaakaan! Sille jolla on, ei välttämättä tarvi maksaa velkojaankaan. Kyllä hän tulee vaatimaan; tai sitten tulee hänen vuoronsa olla pulassa - siis takaisinmaksun tarpeessa.

Mikrolainat tosin painostetaan aina takaisinmaksuun, vaikka tv:t joutuisi myymään. Uutta lainaa ei nimittäin tule, jos vanhaa ei ole maksettu pois. Ugandassa, Keniassa ja mm. Norsunluurannikolla, mikrolainarahastoja on nettiverkostojen päätteinä. Verkkojen kautta, yksittäiset ihmiset voivat suoraan lainata valitsemilleen yrittäjille. Sekä http://www.kiva.org/ että tanskalainen http://www.myc4.com/ kilvan todistavat kuinka parhaita asiakkaita ovat naispuoliset vähittäiskauppiaat. Kotisivuilta löytyy yksi ja toinenkin tarina siitä kuinka kadulla kaloja myynyt naisyrittäjä sekä perusti lainalla kojun että ryhtyi tekemään omia, suoria hankintoja kalastajilta. Voitot paranivat ja lapset menivät kouluun.

On syytä toivottaa menestystä verkkotoimijoille. Pääoman etälainaajille taalat ja eurot takaisin; tavoite olisi vähän korkoakin! Kiehtovaa; vähän hirvittää rahan suorajako yli mannerten jos yhteisöjen keskinäinen maksuperuste on tarveharkintainen. Tosin lainasummat ovat pieniä: nämä lienevät uhkapelejä?

Tansaniassa kerrotaan että pankkilainojen takaamisen suuri ongelma on se kun ”takaajat katoavat jonnekin”. Kylän ’big guys’ vaan lausumaan serkkutytön lainan takaukset kännyvideoille ja lähetetään kuvat ja lauseet sitten, paikkatiedon kera luotettaviin notariaatteihin? Olisiko tässä toinen tehtävä tuotekehittäjille? Jos kunnolla tunnistetaan, ehkä katoavatkin vähemmän!

Kirjoittaja toimii kauppa- ja kehityskysymysten neuvonantajana Tansanian kauppaministeriössä.