Toivonpilkahduksia Afganistanista

Sam Karvonen, Kabul

Yleistä mielikuvaa Afganistanista hallitsevat sotilaalliset yhteenotot, itsemurhaiskut ja sieppaukset. Sitä vastoin keskivertoafgaanin elämässä väkivaltaiset edesottamukset näyttelevät tänä päivänä varsin vaatimatonta roolia - jopa eteläisissä maakunnissa.

Tavallisen afgaanin arkielämää määrittää pikemminkin tuoreen vapauden suoma yritteliäisyys, niukkuuden pakottama sitkeys sekä lisääntyneiden työnsaantimahdollisuuksien tarjoama toiveikkuus tulevaisuuden suhteen, varsinkin nuorten keskuudessa. Turvallisuutta enemmän ihmisiä näyttää huolestuttavan perheen päivittäinen toimeentulo, työttömyys, myötäjäismaksut, kalliit hääkustannukset sekä intialaisten televisiosarjojen dramaattiset käänteet.

Joka kulman takana ei Afganistanissa väijy satunnaisia kohteita tähyilevä itsemurhapommittaja, eikä jokaisen tienpätkän varrella vaani tienvarsipommittaja, jonka sormet syyhyävät kauko-ohjaimellaan. Sieppaajat eivät seuraa haukan lailla monituhansisen kansainvälisen yhteisön jokaisen siviilitoimijan kaikkia liikkeitä, eikä jokainen maanviljelijä mussuta unikonlehteä peltotöidensä lomassa. Kaikki burkhaan pukeutuvat naiset eivät ole julmien aviomiesten naimaorjia, eikä kaikkia 12-vuotiaita tyttöjä pakoteta avioon.

Väärien Afganistan-vaikutelmien aiheuttamat ennakkoluulot pakottavat avustustyöntekijän tai diplomaatin usein keksimällä keksimään kehumisen aiheita afgaaniosapuoliaan tavatessaan ja teeskentelemään arvostustaan asemapaikkaansa kohtaan. Asioita paikan päällä havainnoiva tarkastelija voi kuitenkin lyhyessäkin ajassa tunnistaa lukuisia ihailtavia piirteitä maassa ja sen ihmisissä sekä näkemään kehitystä monillla saroilla.

Sitkeitä selviytyjiä, tiiviitä perheitä

Afgaanit ovat etnisestä taustastaan, sukupuolestaan sekä iästään riippumatta sitkeitä, yritteliäitä ja ystävällisiä. Useimpien miesten tuimien katseiden ja partanaamioiden takaa paljastuu hymyilevä herrasmies, jonka päällimäinen tuntemus vierasmaalaisia kohtaan ei suinkaan ole vihamielisyys vaan uteliaisuus.

Kabulin naisista vain pieni osa pukeutuu burkhaan ja vaatetuksestaan tyystin riippumatta osoittautuvat usein puheliaiksi ja jopa komenteleviksi selviytyjiksi. Yhä useampi nainen toimii perheessään elannonhankkijana ja saavuttaa täten perheenpään aseman talouksissaan.

Lannistuneiden kasvojen sijaan maaseudun naisten alistuvaisten maskien takaa paljastuu useimmiten iloisesti keskenään rupattelevia sitkeyden perikuvia, jotka ripeästi vaihtavat takaisin nöyrään rooliinsa miesten ollessa läsnä.

Vaikka länsimaisen mittapuun mukaan lähes kaikkien afgaanien pitäisi kärsiä jonkin sortin räikeästä pulasta, ahdingosta, riistosta tai sorrosta, tarjoaa kylissä ja kaupungeissa kuhiseva reipas arkitoimeliaisuus vallan päinvastaisen vaikutelman ohikulkijalle.

Afgaanien vieraanvaraisuus on historiallista. Perheet ovat suuria ja eloisia, ja perhesuhteet ovat tiiviit ja välittävät. Perjantaisin perheet vetäytyvät luonnon äärelle piknikille runsaan ruoka- ja lapsisatsin kera. Leijoja lennätteleviä lapsia ja nuorukaisia kohtaa lähes poikkeuksetta sekä kaupungeissa että maaseudulla. Naisten ja tyttöjen lisäksi myös afgaanimiehet ovat ilmeisen lapsirakkaita.

Kirjoittaja työskentelee erityisasiantuntijana Suomen edustustossa Kabulissa. Kirjoituksessa esitetyt arviot ovat hänen omia näkemyksiään.