Kenialaiset ovat pulassa, sillä maissijauhon hinta on noussut köyhimpien ulottumattomiin. Vuosi sitten joulukuussa kahden kilon paketti maissijauhoa maksoi 48 Kenian shillinkiä (alle 50 senttiä), kun hinta on tässä kuussa ollut korkeimmillaan 120 shillinkiä (yli euron). Hinta ei ehkä tunnu päätähuimaavalta, mutta kun muistetaan, että lähes puolet kenialaisista elää alle 140 shillingin päiväansioilla, perspektiivi muuttuu.
Luettuani uutisen Daily Nationista, mieleeni tulvahtivat maissimuistot. Maissia on Keniassa kaikkialla. Kaduilla myydään grillattuja maissintähkiä ja maissia käytetään monissa ruuissa. Kansallisruoka on ugali, maissipuuro.
Muistan kun kenialainen ystäväni opetti minua tekemään ugalia. Luulin, että minulla on kaikki tarvittava, eli maissijauho, kattila, vesi ja suola. Mutta tärkein puuttui. "Et voi tehdä ugalia ilman ugali stickiä!", hän huudahti lähes kauhistuneena. Ugali stick? Mikä se on? Lähdimme kauppaan hankkimaan tuota välttämätöntä tarvekalua, joka osoittautui (tietystä puulajista valmistetuksi) littanaksi, pyöreäreunaiseksi, pitkähköksi esineeksi. Ja vihdoin ugalin teko onnistui.
Maissi kuuluu kenialaisten päivittäiseen ruokaan. Se on kuin peruna tai ruisleipä suomalaisille ennen vanhaan. Vaikka ulkomailla puhutaan maissipuurosta, ugali on pikemminkin maissileipää. Siitä tulee niin tiivistä, että sitä voi leikata leivän tapaan ja muotoilla sen sormilla eräänlaiseksi lusikaksi, jolla syödään joko papuja tai eräänlaisesta pinaatista tehtyä sukumawikiä.
Tuon ihanan, korianterilla maustettavan ruuan nimi, sukumawiki, tarkoittaa suomeksi suunnilleen "viikon läpi viejä". Minulle selitettiin, että nimitys johtui siitä, että sukumawikin ainekset ovat niin halvat, että köyhinkin pystyy ne päivittäin hankkimaan. Sillä siis selviää läpi viikon.
Mutta entä nyt, jos rahat menevät maissijauhopaketin ostamiseen? Millä viikosta selviää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti