Nollakorolla mustaan aukkoon?

Seppo Sipilä, Dar es Salaam

Webbiyhteisö käy keskustelua siitä onko ’rajatun vastuun’ osakeyhtiö eettis-moraalisesti kestävä, verrattuna sharia-malliin jossa osapuolien on tyytyminen kohtuuseen niin hinnoissa ja palkoissa kuin voitoissakin. Velkaa ei suosita ja riskiä otetaan vain yhteisön jäsenten kantokykyyn saakka. Koska lisäarvon jakoperiaatteet osapuolten kesken on määritelty Koraanissa, ei ole edes tarvetta keskusteluun yritysten sosiaalisesta vastuusta.

Osakeyhtiömme velkavipuineen ja panttauksineen kaikkineen on menestystarina maailmanmarkkinoilla. Sen kultakauteen sisältyy etelän kolonialismia ja teollisia ja muitakin vallankumouksia niin lännessä kuin idässä. Oy:n turbotehot nostattavat köyhienkin maiden kasvuennusteita. Oikeushenkilöiksi kätkeytyneenä osakeyhtiöt selvittävät henkilökonfliktit maksamalla rahallisia korvauksia. Mutta se että mallimme nerous vieläpä jättää maksamisen yhtiön harkintaan, ei voi saada Salim’in - eipä senpuoleen monien webbikeskustelijoidenkaan - jakamatonta hyväksyntää.

Ensiyritys veloittaa täällä Tansaniassa valkoisilta kolminkertaisesti toki edustaa pintatietoa mallistamme. Enemmän muslimienemmistöisellä swahilirannikolla näkee esimerkkejä siitä että ’osakeyhtiöiden tehoja’ joko ei osata, kehdata tai malteta hyödyntää.? Kun rahaa sitten tulee laariin, suku kahmii sen pois. Lähiajan tarpeet ja tavoitteet vievät voiton ja tyrmäävät tulevaisuuden; aikaulottuvuus, korvausinvestoinnit unohdetaan eikä yhtiökokousta, jossa voitonjaosta päätetään, kukaan malta odottaa.

Toisinsanoen yhteisöelämän arvot ja toimintatavat vievät voiton. Itsenäisyyden alussa, yhteisöjä koetettiin täällä pukea osuuskuntakaapuihin. Ei toiminut, kun ei niitä voinut keskusjohtaa. Mikäli reippaaseen talouskasvuun pyritään (niinkuin kehityssuunnitelma MKUKUTA edellyttää), rahantekoon on ilmeisesti kehitettävä aivan omintakeiset organisaatio- ja verotusmallit, sellaiset jotka palkitsevat yrittäjiä eivätkä jätä tuottojen kasaantumista suvun armollisuuden varaan.

Vai onko kyse sharia-mallin suosiosta? Saahan tavallisistakin pankeista jo muslimiehtoista korotonta lainarahaa. Malesia on pisimmällä tuotteistamisessa ja siellä suurin käyttäjäryhmä on buddhisti-kiinalaiset! Moni muukin maa on hyötynyt öljyrahan karkotuksesta USAsta 11/9 jälkeen. Lännessäkin, mm. Saksassa, on laskettu liikenteeseen ”Sukuk” (sharia-ehtoista ’omaa pääomaa’) obligaatioita. Säätelyn kanssa saattaa tökkiä, mutta kaikkialla missä malli on otettu huomioon lainsäädännössä (mm. Britanniassa), se on nopeimmin kasvava rahoitustuote.

’Kilpailijaseurantaa’ tai ei mutta lännenkin korot ovat olleet aika alhaalla. Tansaniassa korot kuitenkin ovat ylhäällä. Niin isoissa paikallisissa kuin ulkomaalaisissakin pankeissa ja mikrorahastoissa korot ovat vuositasoa 20 – 30%. Salim kutsuisi tuota koronkiskonnaksi! Sitten toisaalta, valtava määrä lännen kehitysapurahaa tulee sisään lahjaehdoin. Yli 40 % Tansanian budjetista (budjetti n. 4 miljardia euroa kaudelle 2008/9) on tällaista.

Muslimiraha nollakorkoineen näyttäisi täyttävän valtavan isoa mustaa aukkoa. Kun kehitysyhteistyö paljolti sponsoroi talouselämän mekanismeja, ovatko instrumenttimme, korkomme ja myös asenteemme nyt kohdallaan? Vai pitäisikö suhteellisesti isompi osa julkista kehitysapurahaa panna kiertämään? Lainoista saa paljon vastuullisempia ja nollakorko voi olla ikoni. Mutta voimmeko sisäistämällä myös kohtuullisuuden, siis kaiken ympäristömme, osoittaa että aiomme elää tällä pallolla kaikki lajit yhdessä?