teksti: Johanna Lampinen, kuva: Petri Artturi AsikainenTunnelma itäisen Siperian keskuksen Irkutskin kaduilla räjähti, kun Venäjä selvitti tiensä jalkapallon EM-kisojen välieriin. Paikallista aikaa aamulla 6.20 Ulcina Lenina täyttyi juhlijoista ja huuto ja autojen kaasuttelu varmisti, ettei kukaan enää nukkunut sinä kesäisenä sunnuntaina.
Päiviä kestäneiden junamatkojen ja 6000 kilometrin aikana olin itse siirtynyt mielessäni jo kauas Euroopasta. Tunsin liikkuvani kohti itää, olihan Euroopan ja Aasian raja jäänyt taakse jo 3500 kilometriä sitten. Eurooppalaisuus ja aasialaisuus sulautuivat hetkessä yhteen uutisten täyttyessä EM-kisoista.
Venäjän maantieteellisen suuruuden lisäksi junamatka on herättänyt huomaamaan kansan etnisen moninaisuuden. Suomeen usein välittyvä läntinen slaavilainen kuva Venäjän Federaation kansalaisesta monipuolistuu Irkutskissa, kun muidenkin etnisten ryhmien edustajien läsnäolo kaduilla lisääntyy.
'Siperian Pariisina' tunnettu Irkutsk on yli 400-vuotisen historiansa ajan ollut usean kulttuurin kohtauspaikkana. Lännestä tulleet kasakat ja lähetyssaarnaajat ajoivat alkuperäiskansan mongolian bajraatit 1600-luvulla vuosikymmeniksi Mongoliaan. He palasivat kuitenkin alueelle tilanteen rauhoitettua. Itäisen kaupan keskuksessa ovat kohdanneet läntiset turkiskauppiaat ja itäiset teekauppiaat. Oman lisänsä kulttuurin ovat tuoneet niin Pietarista tsaarin aikana Siperiaan paenneet 'joulukuulaiset', Siperiaan karkotetut, 1880-luvun kullankaivajat kuin Trans-Siperia junaradan valmistumisen jälkeen tulleet turistit.
Pinnallinen turistimatkaajan silmäys Irkutskin kaupunkikuvaan antaa vaikutelman, että pitkästä yhteisestä historiasta huolimatta eri etniset ryhmät elävät nyt suhteellisen tiiviisti omissa ryhmissään.
Moninaisuudesta käydään keskustelua myös jalkapalloon liittyvällä keskustelupalstalla globalvoice.org-sivustolla. Nimimerkki 'trendybrandyn' mukaan sivuilla julkaistuista juhlijoita esittävistä kuvista näkyy, että Moskovassa asuu liikaa ei-slaavilaisia ihmisiä. Hän saa pikaisena vastauksena kehotuksen muuttaa maalle, mikäli ei ymmärrä kaikkien suurten kaupunkien moninaisuutta. Ajatuksia yhteiselon puolesta ja vastaan löytyy varmasti niin venäläisestä enemmistön edustajista (n. 80 % kansasta) kuin eri vähemmistöryhmistä (n. 160 eri etnistä ryhmää).
En ole edelleenkään suuri jalkapallo-fani, mutta nyt suhteeni lajiin notkahti asteen positiiviseen suuntaan. Kokemukset näistä kisoista palauttivat jälleen mieleeni, että parhaimmillaan jalkapallolla voi olla merkittävä rooli yhdistää ihmisiä niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin.
Junassa matkalla Helsingistä Ulan-Batoriin.
Toimittaja ja kuvaaja ovat saaneet Siperiaan ja Mongoliaan suunnatulle matkalle ulkoministeriön apurahan keväällä 2008.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti