torstai 7. elokuuta 2008

Idässä vältä kaikessa kasvojen menettämistä

Seppo Sipilä

Johannan myötäjäistarina inspiroi minut limittämään kaksi noin 25 vuotta vanhaa tarinaa kasvojen säilyttämisen tärkeydestä:

Valtionyhtiön Volga vaappui kohti Sri Lankan Colombon lentokenttää. Minun oli ehdittävä keskiyön lennolle Eurooppaan. Takana oli päivälliskutsut valtion ulkomaankauppayhtiön Johtajan kotona. Hän oli ystävällisesti tarjonnut kuskin ja kyydin. Päivällisten päätteeksi hän oli maan tavan mukaan noussut seisomaan ja lausunut vuolaat kiitossanat niin minulle kuin muillekin vieraille. Viesti oli ”jos lähdemme nyt, ehdimme mukavasti minne sitten menemmekään”.

Kolme kaunista, naimaikää lähestyvää tytärtään olivat illan aikana pistäytyneet esittäytymässä vieraille. Monta tyttöä on huono juttu: Etelä-Aasiassa tytön vanhemmat maksavat hyvitystä pojan vanhemmille; enemmän jos poika on varakkaasta perheestä, komea tai lahjakas. Vaihtoehdot ovat vähissä, naimattomuus ei ole sitä. Palkansaaja-perheillä ei yksinkertaisesti ole varaa naittaa montaa tyttöä. Perinteen mukaan, kaiken täytyy sujua kasvoja menettämättä, vihkiminen kunnon seremoniassa ja aseman edellyttämään säätyyn, mieluummin yli. Johtajamme olisi siis lähivuosina varauduttava maksamaan kunnon myötäjäiset.

Volga ohittaa tienvarren talorivejä. Arvet olivat kovasti siistiytyneet siitä kun 1970-luvun puolivälissä tie näytti siltä kuin eilispäivänä joku suunnattoman suuri ’peto’ olisi nirhaissut kaikista taloista päädyt poikki, tien laajennusvaraksi. (Lentokenttätiethän ovat kernaasti nelikaistaisia). Nyt oli väljää ja Volgan vauhti tuntui sopivalta; johtajamme toivotus ehtimisestä näyttäisi toteutuvan.

Yhtäkkiä poliisi viheltää autollemme pysähtymiskäskyn. Pelkkä pilli ja univormu? Millähän nopeus kontrolloitiin? Auto pysähtyy tienvarteen, kuljettajani kaivaa paperit esiin; ylinopeus oli tällä kertaa muka kiistaton juttu ilman näyttöäkin! Maassa maan tavalla, hoitakoot nuo kaksi hommansa, ajattelin.

Ajatukseni palasi Johtajaan ja kolmeen tyttäreensä. Vastuu hyvästä naimakaupasta on hänen! Johtajan on neuvoteltava peräti kolme sopivaa puolisoa. Miten hän siihen oikein pystyy, ehkä vain sadan taalan kuukausipalkallaan? Ilta oli toki ollut riemukas, ei tulevilla naimakaupoilla pähkäilty. Minä muiden mukana, olimme nauraneet makeasti Johtajalle kun isänsä kuulemma oli saanut vain vähän käteistä kun suosittu, vaaleahko tyttö tuli aikanaan Johtajan vaimoksi. Epäiltiin markkinatalouden vaikutukseksi?

Takaisin tienvarteen, jossa kuljettaja ei saa juttua poikki, kaikki alkaa vaikuttaa jankkaamiselta, kello käy. Poliisi aikoo sakottaa, mutta siihen ei ole kuskin mielestä syytä. Asemasota jatkuu, ei siihen sovi puuttua. Yhtäkkiä meidät ohittaa mopo savuten ja räiskyen suurella äänellä. Poliisi tietää että noin ei sovi! Koska hänellä ei ollut omaa ajoneuvoa, kompromissi häämöttää: Volgan kyytiin ja ei kun siitä vaan kiinniottamaan! Niin jahdattiin mopoa, onneksi kentän suuntaan, poliisi etupenkillä. Mopo saatiin kiinni, pysähtymismerkki ja sakot annettiinkin tuolle viattomalle kolmannelle osapuolelle!

Aasiassa ei sovi ”menettää kasvoja”. Poliisi sai sakotettua, kuljettajani hyvitti kyydillä ja minä pääsin ajoissa kentälle.

Johtaja oli vuoden, parin päästä syytteessä korruptiosta. Tytöistään en tiedä sanoa mitään.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Seppo Sipila kirjoittaa "Monta tyttöä on huono juttu: Etelä-Aasiassa tytön vanhemmat maksavat hyvitystä pojan vanhemmille; enemmän jos poika on varakkaasta perheestä, komea tai lahjakas."
Olen viettanyt sangen paljon aikaa Sri Lankassa ja saanut hieman toisenlaisen nakemyksen naimakaupoista. Kyseessa ovat myotajaiset, jotka morsian tuo mukanaan yhteiseen pesaan. Ei sulhon vanhemmille. Myotajaiset koostuvat usein talosta, rahasta ja jalokivista. Myotajaiset jaavat vaimon omaisuudeksi ja han paattaa niiden kaytosta. Jos tulee ero, niin myotajaiset jaavat vaimolle.
Esimerkiksi Sunday Observerissa on jona sunnuntai aukeaman verran pikkuilmoituksia, joissa haetaan sulhasta/morsianta. Tarkeita asioita ilmoituksessa ja tulevissa neuvotteluissa ovat sulhaskandidaatin kasti, ika, ulkonako, koulutus ja tyopaikka ja tytolla lisaksi myotajaisten maara. Erikseen ilmoitetaan halukkuus muuttaa ulkomaille. Vastauksiin pitaa aina liittaa horoskooppi, jota sitten verrataan toisen osapuolen vastaavaan. Vertailusta nahdaan onko edes perusteita neuvotteluille.
(Anteeksi, joidenkin kirjainten ylta puuttuu pisteita.)
Terveisin Juhani Efraimsson, Hung Yen

Unknown kirjoitti...

Todellakin, siitä lienee kohta 50 vuotta kun blogin Johtajalle hankittiin vaimo ja ajat ovat muuttuneet. Ymmärrän että nykyään tytön omat säästöt ovat avioliittomaksun lähde.
http://www.lankanewspapers.com/news/2007/6/15518_space.html kuitenkin vahvistaa että maksu on tytön vanhemmilta pojan vanhemmille vaikka se sitten hyvitetään nuorelle parille jotta elämän karikoista – ja omien vanhempien huoltamisesta selviydyttäisiin. Tämäkin varmaan muuttuu kun toisenlaiset sosiaaliturvaverkot kehittyvät.

Afrikassa kaikki on toisin päin, sulhasen perhe maksaa. Olimme muuten toukokuussa kutsuttuna häihin Dar es Salaamissa. Jo matkalla iltatilaisuuteen kun sulhanen soitti että häät onkin peruutettu! Menettikö kukaan kasvojaan, se varmaan riippuu kovasti näkökulmasta.
terveisin, Seppo Sipilä