Rahaa kotiväelle

Koulutettujen 'aivovuoto' köyhistä rikkaisiin maihin on taas ollut otsikoissa. Asiasta tuli mieleeni siirtolaisten kotiin lähettämät rahasummat, jotka ovat yksi merkittävimmistä tuloista köyhien maiden asukkaille. Kymmenesosa maailman väestöstä saa avustuksia ulkomaille muuttaneilta sukulaisiltaan. Vuonna 2006, 150 miljoonaa siirtolaista lähetti kotimaahansa yhteensä 300 miljardia dollaria. Siirtolaisilta tulevat avustukset ovatkin enemmän kuin vastaanottajamaiden saama virallinen kehitysapu ja usein enemmän kuin suorat ulkomaiset investoinnit.

Afrikassa rahaa virtaa eniten Pohjois-Afrikkaan, josta lähteneet siirtolaiset asuvat useimmiten Ranskassa, mutta riippuvaisimpia ovat kuitenkin Itä-Afrikan maat, erityisesti Somalia.

Asiaan liittyy monia ongelmia. Tutkijat ovat muun muassa kiinnittäneet huomiota siihen, että vastaanottajamaassa tullaan riippuvaiseksi avustuksista, joiden lähettäjät puolestaan ovat riippuvaisia uuden kotimaansa talousheilahteluista. Jos työt loppuvat tai vähenevät, tai siirtomaisten elinkustannukset nousevat, sukulaiset kotimaassa kärsivät. Tämän lisäksi avustukset suuntautuvat usein jo ennestään parempiosasille. Maailmanpankin tutkimuksessa vuodelta 2006 todettiin, että esimerkiksi Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla se viidesosa väestöstä, jolla oli parhaat tulot, sai myös yli puolet avustuksista.

Asia on looginen, sillä varakkailla perheillä on mahdollisuus kouluttaa jäseniään ja heillä puolestaan on paremmat mahdollisuudet saada töitä ulkomailta. Siinä mielessä argumentti, jonka mukaan köyhistä maista rikkaisiin maihin lähtevät korkeasti koulutetut tukevat kotimaidensa kehitystä ja taloutta juuri avustusten kautta, ontuu. Kaikkein köyhimmille kun avustuksia ei välttämättä tule.

Toisaalta, sukuajattelu niin Afrikassa, Aasiassa kuin Etelä-Amerikassakin ulottuu oman perhepiirin ulkopuolelle. Ulkomailta tulevat avustukset saattavat löytää tiensä myös lähipiirin ulkopuolelle, missä rahantarve on kenties suurempi kuin siirtolaisen ydinperheellä.
Voi vain kuvitella, mitä tapahtuu, jos pitkään ulkomailla asuneiden siirtolaisten perhekäsitys 'länsimaistuu' kohti ydinperheajattelua ja siirtolaiset vähitellen lakkaavat lähettämästä rahaa sukulaisilleen.