Kenia: Polkupyörätaksin kyydissä

Johanna Latvala

Olin Länsi-Kenian maaseudulla kyläilemässä ystäväperheen luona ja halusin käydä tapaamassa heidän sukulaisiaan noin 15 kilometrin päässä. En tohtinut pyytää kyytiä, vaikka perheessä oli auto, sillä tiesin, että he itse käyttivät autoaan vain äärimmäisen tarpeellisissa tilanteissa.

Päätin ottaa polkupyörätaksin, bodabodan. Parin kilometrin kävelyn jälkeen saavuin ystäväni veljen kanssa isommalle tielle, jonka laidassa oli rykelmä värikkäästi koristeltuja polkupyöriä. Selitimme matkamme määränpään ja sovimme hinnasta. Minua kehotettiin valitsemaan pyörä. Viisaasti valitsin sen, jonka tarakalla oli muhkein tyyny.

Matka alkoi. Paikalliset nauroivat ääneen ja osoittelivat minua, kun istuin helmat hulmuten polkupyörän kyydissä. Niillä kulmilla eurooppalaisia näkyi joskus ohiajavissa autoissa, mutta harvemmin bodabodan kyydissä.

Alussa oli mukavaa. Eteenpäin viilettäessämme tuulenvire helpotti kuumuutta. Ei tarvinnut istua ahtaassa pikkubussissa ja kuunnella täydelle volyymille väännettyä radiota. Sai hengittää raitista ilmaa ja katsella maisemia. Matkan jatkuessa takapuoli alkoi kuitenkin turtua ja asento muuttui pikkuhiljaa hankalaksi. Kiroilin sitä, että olin pukeutunut kietaisuhameeseen. Housuissa olisin sentään voinut istua jalat harallaan, mutta nyt piti istua 'naisellisesti' ja kaiken lisäksi pitää kiinni hameen helmoista.

Välillä hirvitti. Vauhti kiihtyi alamäissä hurjaksi ja jouduin pitämään kiinni kaikin voimin. Jarrujen kuntoa en uskaltanut edes ajatella. Totesin, että kuskini täytyi olla huimassa kunnossa. Kertaakaan en joutunut nousemaan kyydistä, edes sellaisessa ylämäessä, josta en itse olisi selvinnyt vaihdepyörällänikään.

Perille päästyämme totesin, että jomottavasta takapuolesta huolimatta kokemus oli hieno. Paluumatkalla bodabodia ei näkynyt ja hyppäsimme pienen kuorma-auton lavalle. Kyyti oli yhtä töyssyinen, mutta vähemmän romanttinen.

Odotan seuraavaa matkaa bodabodan kyydissä. Silloin aion valita vielä isomman tyynyn. Ja pukeutua housuihin.

Kirjoittaja on sosiaaliantropologi. Hänen väitöstutkimuksensa käsittelee Nairobissa asuvien korkeasti koulutettujen naisten perhe- ja sukulaisuussuhteita.