Joulu on toivon aikaa: Obama, latinot ja Latinalainen Amerikka

ANA MARÍA GUTIÉRREZ SORAINEN

Suomen tiedotusvälineissä on arvioitu myönteisesti Yhdysvaltojen valitun presidentin Barack Obaman henkilövalintoja kabinettiinsa. Myös Latinalaisessa Amerikassa on julkisuudessa tarkkailtu Obaman henkilövalintoja. Valintoja on arvioitu sekä alueen että Yhdysvalloissa asuvien latinojen kannalta.

Pitkälti latinoäänestäjien ansiosta Obama voitti muun muassa Uudessa Meksikossa, Coloradossa, Nevadassa ja Floridassa. Obaman voitto on herättänyt toiveita paitsi Yhdysvalloissa asuvien latinojen aseman parantamisesta, myös Latinalaisessa Amerikassa alueen maiden ja Yhdysvaltain välisissä suhteissa. Jäihän tämä ”takapiha” George Bushin kaudella suhteellisen vähäiselle huomiolle.

Antavatko Obaman henkilövalinnat viitteitä siitä, että nämä toiveet voisivat saada vastakaikua? Ehkä. Uuden Meksikon kuvernööri, Bill Clintonin hallituksen energiaministeri ja YK-suurlähettiläs Bill Richardson sai kauppaministerin paikan. Richardsonin juuret ovat Meksikossa. Hän on asunut siellä ja puhuu espanjaa täydellisesti. Jotkut arvelivat, että Richardsonista voisi tulla jopa ulkoministeri, mutta tämä salkku meni Hillary Clintonille.

Taloudellinen taantuma hillitsee toiveita Yhdysvaltojen ja Latinalaisen Amerikan maiden kauppasopimuksen allekirjoittamisesta. Monet analyytikot ovat ennustaneet Obaman talouspolitiikan kääntyvät protektionistiseen suuntaan, kuten on tapahtunut monien aikaisempien taantumien aikana. Pessimistit veikkaavat, että Richardsonin keskeinen rooli voi olla Obaman hallinnon huonojen uutisten vienti Latinalaiseen Amerikkaan.

Toinen merkittävä latinonimitys on Mariano Florentino Cuéllar, josta tuli Obaman maahanmuuttoasioiden pääneuvonantaja. Florentino Cuéllar opettaa Stanfordin yliopistossa ja myös hänellä on poliittista kokemusta Bill Clintonin hallinnon ajoilta. Nimitys on saanut hyvän vastaanoton maahanmuuttajajärjestöjen taholta. Analyytikkojen mukaan Florentino Cuéllarin valinta viittaa Obaman pyrkimykseen ottaa etäisyyttä Bushin hallinnon tiukkaan maahanmuuttopolitiikkaan.

Latinalaisamerikkalaisesta näkökulmasta merkittävä nimitys on myös Luis Caldera. El Pason latinokortteleissa kasvaneen Calderan vastuulla ovat muun muassa tiedotus, presidentin lentomatkat ja terveydenhuolto, Camp David sekä valkoisen talon ruokapalvelut. Calderan tehtävät eivät liity poliittiseen päätöksentekoon, mutta asema on käytännössä aivan keskeinen. Calderalla on sekä upseerin tutkinto West Pointista että lakimiestutkinto Harvardista.

Voisi ajatella, että jo nämä kolme nimitystä antavat uudenlaisen ilmapiirin neuvotteluille Yhdysvaltojen ja Latinalaisen Amerikan välillä. Selvää tietenkin on, että Latinalaisessa Amerikassa odotukset jossain määrin vaihtelevat maittain. Esimerkiksi Kolumbia odottaa kauppasopimuksen allekirjoittamista ja lisää apua huumeiden vastaiseen kamppailuun. Kuuba toivoo kauppasaarron lopettamista, mitä hankaloittaa Yhdysvaltojen kuubalaisväestön vastustus. Venezuelan, Ecuadorin, Bolivian ja Nicaraguan vasemmistohallitukset odottavat maiden hallintojen kunnioitusta.

On kiintoisaa nähdä myös se, millaiseksi Latinalaisen Amerikan maiden suhtautuminen Yhdysvaltoihin muotoutuu Obaman kaudella. Jatkaako Venezuelan presidentti Hugo Chavez vitsailuaan ja Yhdysvaltojen hallinnon sanallista löylyttämistä? Vieläkö Nicaraguan presidentti Daniel Ortega syyttää Yhdysvaltoja imperialismista? Kuuluuko kuubalaiseen retoriikkaan vielä Yhdysvaltojen nimittäminen terroristivaltioksi? Onhan Obama luvannut sulkea Guantánamon vankilan.

Selvää tietenkin on, että Latinalainen Amerikka ja Yhdysvaltojen latinoyhteisö eivät tule olemaan Obaman hallinnon ykkösprioriteetti. Siitä pitävät huolen varsinkin taloudellinen taantuma ja Bushin hallinnon Irakin ja Lähi-idän -perintö. Joulu on kuitenkin toivon aikaa myös mantereen latinoille.