Kehitysyhteistyöntekijät sukkuloivat aika-akselilla

SEPPO SIPILÄ

Kehitysprojektilaisen elämä muuttoineen on myös aikamatkailua. Se ei ole näytteitä matkailuteollisuuden sisällöntuotannosta, vaan kohtaat ihmisiä haasteittensa parissa. Ihmisiä, joita et ole aikaisemmin tavannut, joiden ratkaisuihin sinulla on määrä vaikuttaa, tavoilla jotka parhaimmillaan koetaan positiivisesti. Eikä sinuakaan kukaan tunne, voit siis vapaasti koettaa olevasi entistä parempi ihminen. Mukanaoppiminen auttaa ennustamaan, jos ei nyt ihan tulevaisuutta, niin yhä uusia muutosprosesseja. Kehitystyö luontevoittaa työn ja vapaa-aikasi suhdetta ja antaa palaajille yllättäviäkin eväitä, vaikkapa ruokafuusioiden elämykset. Ei yllätä että kehitysmaissa voimissaan olevaa yhteisöllisyyttä - se on sitäkin että ihmiselämään suhtaudutaan vähemmän yksilökeskeisesti - herätellään meillä pelastamaan webeissään sekoilevia nuoria.

Nyt kun ekologisuus on edennyt kehityksen kärkiteemaksi, vaihtavatko meikäläiset valmiiksi ekologiseen Maasai-malliin vai tarjoammeko Afrikalle, joka aina on käyttänyt resursseja meitä vähemmän, taas uutta teemaa? Suuntaan tai toiseen, ja pantakoon katastrofiapu lausuman ulkopuolelle, jos paluumuuttaja koki tehtävänsä yksinomaan antamisena tai auttamisena, oli hän todennäköisesti väärä henkilö ko. tehtävään.

Kehitysongelmat on kuvattu ToReiksi: tavoitteet, komponentit ja resurssit. Tehomittarit määritellään; niitä riittää onnellisuudellekin. (Bhutanissa projektioppeja on omaksuttu sammakonaskelin - niinkuin projektit aina tahditetaan - ja niinpä siellä 24 Gross National Happiness indikaattoria on institutionalisoitunut perustuslakiinsa, art. 9.) Loppuprojekti aina kaipaisi brittejä; vain he osaavat kirjata ToRin 1:1 toteutuneen.

Tavanomaan, projekti lakaisee niin yhteisöarvot kuin (vanhentuneiksi oletetut) laitkin maton alle. Kehitysklisheessä ei jaeta kaloja, vaan opetetaan miehiä kalastamaan. Tarkemmin, me haluamme auttaa heitä vaurastumaan, investoimalla kalastuslaivastoon, jotta kalaa riittäisi meillekauas myytäväksi. Miehet ongella kysyvät kuorossa ’miksi’. Lännen opettaja vastaa ’jotta sinulla olisi paremmanlaatuista vapaa-aikaa, sitten kun olet päässyt eläkkeelle’. - Tälle vuoropuhelun alulle sitten on monta ihan hyvää jatkoa.

Minun projektini tyypillisesti ovat pyrkineet korkeatasoisen vientilaatuympäristön luomiseen. Lähennetään maan lainsäädäntöä kansainväliseen suuntaan jotta varmistaudutaan jo ennen kuljetusta että kalat ja muu vastaavat EUn direktiivejä, ettei niitä tuontimaan tarvitse tutkia ja tuhota. Yhteisöllisyys kuitenkin vaanii ja tuo vivahdetta: laatu kuin laatu, mutta yrittäjä-veljelle on sertifikaatti toki aina myönnettävä! Niinpä ainakin EGACin (Egyptin akkreditointilaitos) virallinen lista vuoteen 2005 kulloisistakin sertifikointioikeuksista näyttäytyi minulle varsinaisena on-off-kronologiana. Siinäpä biznesideaa ulkomaalaisille!

Yleensä projekti on kansallisuuksien, arvojen, mittareiden ja päämäärien sekamelska; suolaa ja öljyä päälle saadaan eurooppalaisten kansallisomituisuuksista. Niinpä vanhan roomanvaltakunnan alueelle ei kaivata pohjoisia ulottuvuuksia, kuten brittejä. Näissä MEDA-maissa gallialaiset pitävät kaikkia perhosenjalostusta isompia projekteja strategisesti tärkeinä, ja ne on vallattava. Italialaiset tukevat heitä - edistääkseen joko Padanian itsenäisyyttä tai kansallista yhtenäisyyttään. Kaksi italianshortteria on uskollinen spaghettitiimisi, kolme järjestäytyy mafiaksi, mutta neljä voi jo saattaa peuhaamaan omillaan, jäsentenväliseen taistoon.

Entisissä ottomaanivaltioissa, vieläpä kauempana, kuten kyrillisissä ’-staneissa’, kreikkalaiset konsultit ovat laatineet todella upeita PCA-harmonisointiohjelmia , mielessäänkö mennyt aleksanterin valtakunnan gloria?
Suomalaisilla on paineita voittaa arvokisoissa. Saammekin toki kaikilta muilta transparenssipisteitä, koska käymme kansallisia kateuskampituksiamme turhan isoilla areenoilla. Eipä ihme ettei Suomessa kukaan nosta kättään hyvien arvosanojen omistajuudesta. – Hyvää joulua ja mahdollisimman hyvää vuotta 2009 kaikille!