JOHANNA LATVALALomailin joulun aikaan Dominikaanisessa tasavallassa. Äkkilähtönä otettu matka mihin tahansa tarjolla olevaan kohteeseen ei jättänyt paljon aikaa perehtyä maan oloihin. Matkatoimisto toki mainosti kohdetta maanpäällisenä paratiisina.
Mitä sitten tiesin Dominikaanisesta tasavallasta ennen sinne menoa? Lähinnä mukavat ilmasto-olosuhteet, Espanjan siirtomaahistorian ja sen, että Kolumbus nousi maahan juuri Hispaniolan saarella tultuaan 'uuteen' maailmaan.
Uima-altaalla loikoillessani ja kylän raitilla kävellessäni pohdin sitä, että turistin paratiisi on harvoin sitä paikallisille. Lisäksi paikallistenkin välillä on eroja. Mitä huonommin palkatusta työstä oli kyse, sitä varmemmin tekijä oli tummaihoinen ja puhui ranskaa. Sain selville, että monet maan rakennustyömiehistä, tarjoilijoista ja siivoojista olivatkin naapurimaasta Haitista tulleita siirtolaisia.
Lomalta palattuani perehdyin maahan tarkemmin. Dominikaaninen tasavalta on huomattavasti kehittyneempi kuin saman saaren länsiosassa sijaitseva Haiti, joka on läntisen pallonpuoliskon köyhin maa. Elintasokuilu naapureiden välillä on huima. Siinä missä Dominikaanisen tasavallan bruttokansantuote henkeä kohti vuonna 2008 oli 5132 dollaria, Haitilla se oli 793. Inhimillisen kehityksen asteikolla Dominikaaninen tasavalta ylsi sijalle 79, mutta Haiti jäi 177 maan joukossa sijalle 146. Dominikaaneissa naisten keski-ikä oli 74 ja miesten 66 vuotta, kun naapurissa kuoltiin keskimäärin 9 vuotta nuorempina.
Ei siis ihme, että haitilaiset pyrkivät Dominikaaniseen tasavaltaan. Siirtolaisia arvioidaan olevan noin miljoona, vaikka tarkkaa määrää on vaikea arvioida laittoman maahanmuuton vuoksi.
Kuten huonoja oloja pakoon lähteneet siirtolaiset usein, haitilaisetkaan eivät löydä paratiisia uudesta kotimaastaan.
YK:n mukaan Dominikaanisessa tasavallassa on syvällistä ja laajalle levinnyttä rasismia ja syrjintää, joka kohdistuu erityisesti haitilaisperäisiin asukkaisiin. Maan nationalistiset ryhmät syyttävät haitilaissiirtolaisia niin maan sosiaalisista, taloudellisista kuin turvallisuusongelmistakin.
Ihmisoikeusjärjestöt ovatkin kiinnittäneet huomiota Dominikaanisessa tasavallassa elävien haitilaisten ja haitilaisperäisten asukkaiden elinoloihin.
Dominikaanisen ihmisoikeusjärjestön The movement of dominico-haitian women johtaja Sonia Pierre toteaa Amnesty Internationalin raportissa, että Dominikaanisessa tasavallassa ihmisoikeuksien puolustamista sinänsä ei pidetä ongelmallisena. Ongelmia syntyy vasta sitten, kun puolustaa haitilaisperäisen väestön oikeuksia. Rasismi ja mielivaltaiset maastakarkotukset ovat tavallisia. Siirtolaisten lapsilta, jopa niiltä, jotka ovat syntyneet Dominikaanisessa tasavallassa, saatetaan evätä mahdollisuus esimerkiksi koulutukseen ja terveydenhuoltoon.
Mutta turistinhan ei näitä tarvitse miettiä, häntä ei syrjintä koske ja loppujen lopuksi on ihan sama, kaataako rommia lasiin haitilainen vai dominikaani. Kunhan palvelu pelaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti